Because it wasn't. Nyt voin tosiaan kertoa, miltä tuntuu, kun joku yrittää 25 minuutin ajan etsiä sinusta koko ajan jotain vikaa!
Tänäänhän minulla oli siis pääsykoe Oulussa siihen Master Of Education International Programmeen. Eilen hurauttelin junalla Ouluun, kulutin aikani torkkuen ja lukien pääsykoekirjan viimeisiä sivuja ja perillä Oulu otti minut vastaan oikein lämpimästi ja keväisen suloisen tuoksuvasti. Rautatieasemalta astelin toisiksi lähimpään kiinalaiseen ravintolaan (ensimmäinen näytti kalliilta!) ja hain hieman päivällistä/iltapalaa. Tyytyväisenä ostoksiini tallustin sitten Raksilaan, jossa ihana kesähotelli odotti väsynyttä matkustajaa. Uppouduin pehmeään sänkyyn ja tyynyyn ja peittoon ja mutustin aina ah-niin-ihanaa kiinalaista tuijottaen dokkaria nykyajan geisha-koulusta.
Aamulla heräsin kuuden aikoihin pirteänä, aurinko paistoi suoraan huoneeseen ja sai hymyilemään. Aamiaiseksi lämmitin sitä kiinalaista, kun en saanut koko yhden hengen annosta ahdettua eilen itseeni, opiskelijaelämää! Ihan rauhassa pakkailin ja laitoin itteni valmiiksi säännöllisin väliajoin vain tuijottaen tyhjyyteen hermostuksesta. No sitten kun "pikku" matkapussukkani oli pakattu niin alas ja avain toimistoon, mutta yllätys yllätys! Toimisto oli kiinni ja ulkopuolella ei ollut mitään johon olisi edes ollut mahdollista jättää avain (ja minä kyllä etsin sellaista!). No siinä jo muodostui kiire ja lähdin tallustamaan kohti keskustaa. Ja koska bussipysäkki ei ollut siellä missä sen piti enkä löytänyt ollenkaan mitään hemmetin bussipysäkkejä siitä lähistöltä (tai sellaisia, joista olisi lähtenyt bussi yliopistolle) niin aikani sekoiltua hurautin sitten opiskelijabudjetin huutaessa taksilla Linnanmaalle kampukselle, että ehtisin ajoissa. Koko loppupäivän sitten vaivasi huono omatunto, kun en tarpeeksi ottanut selvää busseista ja meni niin hitosti rahaa siihen taksiin. Mutta no, tehty mikä tehty.
Itse kirjallinen koe oli jotenkin jännä, se ei ollut helppo, muttei ylitsepääsemättömän vaikeakaan, se oli vaativa. Tosin ei kai olisi kannattanut katsoa viitevastauksia jälkikäteen ilmoitustaululta, kyllä ihminen voi tuntea itsensä pöljäksi... Hassuinta oli kuitenkin se, että aloin suoraan luonnostelemaan englanniksi ja tuntui luontevalta kirjoittaa niin, osittain siksi ettei minulla ollut aavistustakaan niistä käsitteistä, että mitä ne suomeksi oli, kun ymmärsin ne, mutta tiesin niiden nimet vain englanniksi! Elikkäs, puolitoista tuntia kirjoittelin sitä esseetä, kun se oli valmis niin en jaksanut edes tarkistaa sitä (virhe!virhe!virhe!) ja sitten suuntasin takaisin hotellille nukkumaan. Oulu "korvasi" taksimatkani kun pääsin sellaisen piskuisen citybussin kyytiin, ne oli hauskoja ne! (Välihuomautus: Ja ne oli automaattivaihteisia! Minä muuten opin ajamaan automaattivaihteisella autolla viime viikolla, kuinka helpoksi ajaminen voikaan enää muuttua...?)
Aamunokosten jälkeen suuntasin takaisin keskustaan kuluttamaan aikaa päättömästi vaellellen ympäri Oulua. Oulu on kyllä oikein ihana paikka! (Ja Oulussa EI haise!) Aurinko paistoi, muutaman pikkukuuron heitti vettä, katselin matkalaukkuja (kyllä ne on valtavia!) ja muuten vain olin miten keksin missäkin vaiheessa. Myönnetään, shoppailinkin hieman, ostin alennuksesta sellaisen vaaleanpunapohjaisen ruusukuvioisen puuvillatakin sekä ovh-hintaisena ihan liian kalliit farkut (kiitos alennukset!!). Ja koko päivän kaipailin uutta Nikoniani, joka nytkin on tuolla pöydällä ja odottaa, että minulla olisi aikaa tutustua siihen lähemmin...
Sitten oli se pääsykokeen haastatteluosio. Meinasi jälleen paniikki iskeä bussien kanssa, kun se bussivuoro, joka sopivasti olisi ollut menossa Linnanmaalle ja yliopistolle, niin oli myöhässä! Tosin, vain 4 minuuttia, mutta se tuntui valtavan pitkältä.. Ennen haastattelua suu oli kuiva, kädet tärisi ja mahassa möyrysi jokin tunne, eikä tuntunut puhumisesta tulevan mitään. Yksi haastattelijoista toisesta huoneesta tuli etsimään haastateltavaansa, ja tokaisi minulle sitten, että näytän siltä, etten haluaisi hänen haastateltavakseen! ...ööö... Siltä minä siis näytän hermostuneena! Tämä herttainen vanhempi mies kuunteli ja rauhoitteli minua hetken, ja voi pöh kun en päässyt hänen haastateltavakseen. Minun haastattelijoinani toimivat pistäväkatseinen keski-ikäinen nainen ja mukava mutta terävä nuorempi nainen. Haastattelu oli... jotain jota en haluaisi kokea uudestaan. Jokaiseen sanaani tarrauduttiin ja tuntui, kuin toinen haastattelijoista etsisi sanoistani koko ajan jotain väärää ja virheitä ja kun olin sanonut jotain, niin heti tuli jatkokysymys jostakin ja aiheet olivat vaikeita jajajajajaja hyvä että oli edes aikaa hengittää..! Parempi siis päästä tällä kerralla, ettei tarvitse joutua tuohon tilanteeseen uudestaan! Tosin ensi kerralla olisin paljon parempi haastattelussa, tottunut ainakin puhumaan englantia. But keep your fingers crossed!
Kuitenkin, nyt se on ohi, pääsykoe on ohi, ja nyt voi sitten keskittyä täysillä tuohon lähtöön, joka koittaa kuukauden ja viikon päästä! Hui! (Tietty kesätöihinkin vois varmaan olla ihan hyvä keskittyä jotenkuten...juu!) Mutta nyt on pakko päästä nukkumaan, jalat ei jaksa enää istumista tai kävelyä ja aivot käy vieläkin ihan ylikierroksilla (Miten selostat poliittista kantaasi englanniksi..?) ja simmut menee kii... Kaiken hyvän lisäksi nyt on tietenkin mielessä tuhat asiaa, jotka olisi pitänyt sanoa siinä haastattelutilanteessa, koska olisin pystynyt parempaan. Pööh.
"Oh take me back to the start."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti