Ihan vain siksi, että James Bondille mikään ei ole mahdotonta! Niin kuin huoneen tyhjentäminen, opintotukihakemuksen täyttäminen sekä laukkuun lähtevien kamppeitten valitseminen. Joten, jos joku lainais mulle James Bondia, niin saisin kaiken valmiiksi lähtöä varten? Kiitos.
Hohhoh. Nyt se on kuitenkin todistettu että kaksi Ässää yhdessä ei tiedä hyvää, ei koskaan, mutta silti on suorastaan sateenkaarimaista! Olin siis ihanaisen Ässän luona maanantaina, illasta menin ja olin väsynyt, katselimme Ässän Lontoo-kuvia ja juttelimme ja olimme kateellisia Ässän veljille, jotka olivat käyneet katsomassa U2:n keikan Barcelonassa. Minäkin! Tiistai-aamuna (aivan liian) aikaisin lähdimme Kajaaniin, viemään Ässän äidin takaisin pyöräilyreissulleen Utsjoelta Helsinkiin 15 päivässä. Kuulosti kivalta, ehkä minäkin joskus isona voisin innostua sellaiselle! Olisi jotakin mitä kiikkutuolissa kertoa lapsenlapsille, näin tän auppari-vuoden ohella. Mutta sitten suuntasimme kaupungille hieman rahaa kuluttamaan, tai ainakin yritimme kovasti laittaa sen palamaan! Uskomaton päivämme alkoi heti, kun suoraan autosta astuimme Anttilan ovista sisään ja varashälyttimet alkoivat piipata! Ihan älytöntä, kaiken lisäksi se Anttilan täti oli niin ilkeä että olisi tehnyt mieli näyttää sille kieltä. Noo, suunnattiin siinä sitten levyosastolle, jossa oli ale ja ihan liian hyviä levyjä ihan liian halvalla. Mukaan lähti muun muassa The Wizard of Oz -musikaalin levy naurettavaan hintaan, 2 euroa! Eihän se nyt ihan alkuperäinen ole, mutta lähellä :) Sitten kun lähdimme, niin ei piipannut varashälyttimet. Oikein. Matka jatkui, kävimme Iitukassa (ehkä maailman parhaalla kirpparilla) ja kiertelimme ja kaartelimme hurjan kauan, katselin kamppeita ja mieleni olisi tehnyt jälleen ostaa se ihana valkea tuoli, seka kaksi rullattavaa baarijakkaraa, semmoisia ihanan vanhanaikaisia. Mutta en minä vielä muuta, ei vielä kannata rueta tavaraa hamstraamaan :D Sitten kahville Heseen, jotta ehkä jotenkin lähtis hereille, ja lähtihän sitä, liekkö kahvilla ollut vaikutusta asiaan tai sitten ei. Ässän munkki oli karvainen ja hikoili ja Ässä uhosi epäkuumalle kahville, kupillakin oli hieman vaivoja pidättelyssä. Voivoi. Taisin vihdoin ja viimein saada sen hullun leiman, kun nauroin ja yskin ja niiskutin samaan aikaan uskomattomalle tilanteelle! Tästä kuitenkin jatkoimme kauppoihin, ja olimme ilmeisesti ihan liian metallisia yhdessä, kun piippasimme ainakin neljässä kaupassa ja saimme esitellä ostoksemme lähes joka kerta, joten vaihdoimme kävelytyyliksi sellaisen, jossa menimme kauppaan pari metriä välissämme, jompikumpi aina ensin. Ei yhtään epäilyttävää.
Ja todistetuksi tuli sekin, että kun on kiire, niin kaikkein ärsyttävin esine osuu tien päälle, kesäisin kaikkien kaveri, se on karavaanari! Ja sen perässä vielä auto peräkärryn kanssa. Murrurrur. Rur. Eikä tuolla Sukeva-Iisalmi välillä ole niinkään monta ohituspaikkaa, jos sellainen on, niin silloin auto tulee vastaan. Ehheh. Mutta jos jotain hyvää siltä matkalta selvisi, niin se, että Ässä kuulostaa ihan auton torvelta! Iisalmessa rauhoitus, kampaaja ja hiukset taas ihanan keveät ja kesäiset, mutta sitten alkoi taas riehunta, kun ruoka alkoi hyppiä Ässän päälle. Reissun otsikkona siis: Ässä ja elävä ruoka. Jepjep.
Tämmöinen maakuntamatkailu tuli tehtyä ja vietettyä Ässän kanssa laatuaikaa, on sitä odotettukin, oikeasti on<3 Ja tutustuin ihanaan musiikkiin: Scouting for Girls, jonka kappaleesta tuo otsikkokin on. Sillä jatketaan huoneentyhjennyksen lomassa! Ja opintotukihakemuksen täyttämisen lomassa, wuhuu.
Yksi hassu asia, asenne tuohon Yhdysvaltoihin lähdön kanssa on yhtäkkiä vain muuttunut. Tuntuu, että lähden Yhdysvaltoihin ihan kohta ja niin se vain on, ei siitä sen enempää. Tuleekohan paniikkki vielä? Kai joo tulee, mutta no, tulkoot sitten. Jotenkin, en vain näe tulevaa vuotta Suomessa enkä haluakaan, joten lähden 12 päivän päästä aupparoimaan Yhdysvaltoihin. THAT'S IT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti