Lupasinhan, että jatkoa tulee pian :) Niin, tosiaan. Perjantaina kutsuivat työt noin klo kymmenen aikoihin, taivalsin tuulisessa ilmassa ainakin hurjat 400 metriä työpaikalle elikkäs ala-asteelle elikkäs Eukonkantojen lehdistökeskukseen. Ovet olivat tietenkin lukossa. Jaa. Soitin sitten Rosalle (sama "työpaikka" vkolopun siis) että missä on ja jäin odottelemaan. Morjenstin poneja aitauksessa ja kun saapui toinen, niin vaadin jäädä aurinkoon odottamaan. Siinä kymmenen (vai oliko se kaksikymmentä?) yli soittelin jo pomolle, että missä oikein on, mutta se puhelinääni vain hoki, että numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Okei, tämä oli ensimmäinen kerta kuin noin kävi, sillä pomolla on yleensä aina puhelin päällä. No, odotamme hetken, soitamme uudestaan. Sama homma. No, toinen numero. Sama homma sielläkin. Yritetään nyt edes sisälle, päästiinkin, toisesta ovesta aulaan. Ei valoja, ja ovissa sähkölukot, siis ulko-ovissa. Uusi soitto pomolle, numeroon ei saatu yhteyttä. Tehtiin kaikenlaista pientä, ja minä ainakin panikoin että mitä on sattunu, kun ei ollenkaan saa yhteyttä ja kello jo puoli yksitoista jajajaja. Sitten uusi soitto, tuuttaa, kerkeän jotain sanoa, puhelu katkeaa. Ööh...? Sitten tuttu konekirjoitusviesti, että puhelin on rikki tulee kello yksitoista. Ja huokaus :D Siitä sitten alkoi normaalimmin ja aika hiljaisesti se perjantainen työpäivä. Toimittajia tuli ja meni, KAIKENLAISISTA medioista. Ja saatiin "kaunistus" ikkunamme taaksekin: Siihen ajoi valtava valkoinen bussi, jonka kyljessä luki sinisin tikkukirjaimin: "Suomi Jeesukselle!". Ikkunoissa oli sitten vielä kaikkea muuta sälää ja semmoisia iskulauseita että kylän uskovaisinkin olisi säikähtänyt. Ja se parani vielä, oli epävireinen kitara ja poika, joka puhelauloi myös epäviraisesti. Joooo... Ja sitten nämä harjoittelivat siinä pressin tilassa, ulkopuolella tosin, mutta kuitenkin, niin ristinnaulitsemis-näytelmää. Onneksi ei sillä hetkellä tullut toimittajia ohi siitä, olisivat varmaan kääntyneet samantien takaisin. Ei herranen aika. Oikeasti. Onhan se ihan mukava, jos on niin varma uskostaan, että voi julistaa sitä keskellä väkijoukkoa, mutta tuputtaminen on ihan eri asia kyllä. Argh. Mutta siinä meni siis työpäivä. Illalla käytiin kansainvälisessä iltakirkossa, jossa minä luin englanniksi ja pikkuveli soitti kannelta, oli kiva sekä katseltiin näiden vieraideni kanssa valokuvia ja muisteltiin sitä kielikurssia Bournemouthissa '06 kun tavattiin ja juuri että mitä kaikkea siellä oikein tapahtui. Suunnaattiin siitä sitten alueella käymään, todettiin, että olimme hieman väärää ikäryhmää ja suuntasimme paikalliseen ravintolaan/pubiin. Siellä muutama tuttu, yksi tarjosi juomat kaikille ja liityimme siihen porukkaan. Siinä sitten englantia puhuttiin ja kaikenlaista yleistä, opiskelusta, Tanskasta, Ruotsista, ulkomaista, Eukonkannoista. Että sellaista. Sieltä koivuntuoksuiseen saunaan ja tutimaan :)
Lauantaina ylös kai suhkot aikaisin ja aamupalan jälkeen suoraan lentokentälle, nappasimme H:n kyytiin myös, etten ihan nukahtaisi sitten paluumatkalla. Matka sujui rauhallisesti, jo melkein viikon levyksi valikoituneen Traffic Islandin Enough is enough kanssa. Ja sitten Pöljällä aamukahvilla, kun allekirjoittanut oli sen verran köhässä ja duhassa (on vieläkin) ettei heti herättyä pystynyt juomaan kahvia ollenkaan. Ja matka jatkui nyt jo hieman puheliaammin. Sitten sitä oltiinkin jo lentokentällä, ja piti jättää hyvästit, ainakin pariksi vuodeksi :( No, mutta seuraavan kerran sitten Kööpenhaminaan prinsessapartyihin!
Ja takaisin Sonkajärvelle. Paluumatkalla radio kiinni ja kälätys alkakoon. Ihan oikeasti, sitä jatkui koko matkan :D Oliko vähän ikävä H:ta? Ei suotta! Pakko oli pysähtyä noin kahdeksi minuutiksi Viskuriin katsomaan Marimekon ale-tuotteita. Se oli virhe. Nyt mielessäni pyörii edelleen se kolmenkympin tunikatoppi, josta olen haaveillut koko kesän ja nyt tuli rahaakin yllättäen, hieman, tai ainakin on tulossa niin ää. Olen kyllä tuhlannut jo ihan liikaa ja pikkaisen menee rahaa vielä, mutten saa sitä tunikaa pois mielestäni! Olen kai hullu. Tai sitten vain väsynyt. No, matka jatkui sitten, kun oli kaikkea kivaa eikä oikein rahaa, niin niin... Siis perille, hieman yritin saada itseäni näyttämään elävämmältä ja yskänlääkettä korkillinen sekä särkylääke, täydellisessä työkunnossa! Ei kuitenkaan ihan. Päivä meni kuitenkin juosten, välillä istuen, ja kahvia juoden. Ja tietty töitä tehden! Oli mukavaa, kuten oli viime vuonnakin ja pööh kun ei pääse ensi vuonna, tosin silloin saattaa 4. heinäkuuta olla ihan eri juhlinnat! Yhdysvaltoja pilkahti toki minullekin, sain yhdeltä oikein mukavalta kilpailijalta pressin tyttöjen kanssa useamman Yhdysvaltain pikkulipun, jei! Sitten kotiin "hetkeksi" valmistautumaan ja etsimään kadonnutta paitaa. Kun halusin juuri sen! Ja takaisin viimaiseen Suomen kesään! Wuhuu. No siinähän meni markkinailta, Rosan kanssa painelimme halliin ja löysimme kaksi tuttua, Ässän ja Poikaystävän. Siinä sitten ihmettelimme, Rosan ja Ässän kanssa, että milloinkahan se Jani Wickholm oikein soittaa, että aloittaakohan se joskus puoli yhdeltätoista tai yhdeltätoista. No, vierestä kuuluu Poikaystävän ääni: "Eikö se soita tuolla jo?" Tiiraus lavalle ja toteamus: Siellähän se! Tosin hyvin osataan nää Idols-kuuluisuudet! Noo, siitä sitten paikalliseen kuten perjantainakin, siitä jonnekin, alueelle, kasvisjokuruokalautanen NAM ja takaisin paikalliseen. Ja jotenkin ilta päättyi siihen, että istuin entisen poikaystäväni kanssa siellä terassilla ja juteltiin minun lähdöstä ja hänen töistään ja kaikenlaisesta. Ja iski haikeus, kun tajusin, että näin herran silloin viimeistä kertaa. Mutta oli kyllä kiva nähdä ja jutella, olla vaan :) Ääh, nyt väsyttää jo, kun eksyin nettiin tekemään kaikenlaista, muun muassa katselemaan asuntoja Oulusta, wups. Jee, huomenna lomakkeet postiin ja pääsen yliopiston kirjoille! Hui!
Ja kun kello meni jo maanantain puolelle, niin kahden viikon päästä olen Helsingissä. Ja luultavasti paniikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti