"I got a monster in my closet"

Minen tajua miten voi vasyttaa talla tavalla, kello on vasta kymmenen illalla mutta mina oon ihan rattipoikkikuitti. Kaiken lisaks kissa nukkuu tuossa vieressa ihan vaan varmaan minua kiusatakseen, etta hah, mina kun olen kissa niin nukun silloin kun minua huvittaa, sinet voi! Jo en niin. Ja sitten se sanoo etta purpur. Ja mina sanon etta murmur.

No niin, mutta nain justiinsa, on tanaan ollu kovin ahkera, silla sain vihdoin ja viimein askartelua isanpaivakortit loppuun ja kirjekuoriin ja matkalle ja isille lahjan postiin. Ja se oli taman paivan suuri tehtava, silla Yhdysvalloistahan ei marraskuussa loydy isanpaivakortteja, kun jenkit juhlii isanpaivaa kesakuussa, joten eipa ollut vaihtoehtoja oikein etta lahteako etsimaan kortteja vai askarrellako ite. Ja oli kylla kiva askarrella nuo kortit, silla tekosyylla kun paasi A.C.Mooreen tarroja! Innostuin kortteilusta sen verran etta voisinpa melkein harkita, etta ainakin osan joulukorteista kehittaisin itte, koska taalla on saatavilla niin paljon kaikkea kivaa askartelusysteemia eika tuo minun scrapbook voi kovin paljoa sisaltaa! Tosin eipa se ole edistynytkaan niin kamalasti, mutta eikohan tassa jos sais vaikka ekan sivun tehtya ennen kuin on puolisen vuotta ollut. Josko huomenna...?

Mutta niin, ajatukset pomppii, samalla teen kaikenlaisia muita asioita netissa kun yritan saada mahdollisimman paljon tehtya tanaan, ettei tarvitsisi stressata. Multitasking indeed. Ihan hullua, eihan mulla ole periaatteessa edes mitaan stressattavaa, mutta tiedatteko sen tunteen kun on niin paljon tekemattomia asioita etta ne ajaa melkein hulluksi? Jep, tilanne on tama. Ja kun on vaan semmoisia asioita, jotka sais tehtya noin niin kuin naps vain jos vain ottais itteaan niskasta kiinni. Vaan ei. Tassa mun to-do-stressi-lista:
- hanki heijastinliivi (kun jenkit ei yksinkertaisesti tunne katuvaloja niin kuin suomalaiset..taikka heijastimia. Tiesitteko muuten etta heijastin on suomalainen keksinto? Kylla sen huomaa!)
- kirjeet ässälle ja Girouetelle (ovat jo aluillaan! :P)
- lisaa korttien lahettelya (havettaa myontaa tamakin viela, onhan jo neljas kuukausi menossa..)
- tallin vapaaehtoisohjelmaan ilmoittautuminen (no siis mina soitin sinne toissa viikolla, muttei oo soitettu takaisin!)
- YMCA:n tukihakemus (Mina en maksa kuntosalista $50 kuukaudessa!)
- pikkuiset villasukat kummipojalle (tan viikon tehtava etta kerkeavat perille toivottavasti!)
- paivakirjan paivitys (pelkastaan menneesta paivasta kirjoittaminen ja pohtiminen on luksusta..)
- JOULULAHJASHOPPAILUT!
Ja samalla pitaisi ehka hoitaa ne tyotkin taalla. Kun ne uuvuttaa aikalailla. Varsinkin kun viime viikolla ilmeisesti alkoi tuon 5-vuotiaan tyton uhmaika. Niin yhtaan mitaan ei voi kuunnella varsinkaan aamuisin vaan pitaa ilkeasti nauraen laittaa kaikelle vastaan. Ja kun hostmum viela rohkaisee kaytosta antamalla huomiota yha enemman kun yrittaa saada tyton jarkiinsa, mutta niin.. Huoh.

Vaan pitanee kertoa viime viikonlopusta! Kun se oli se kuuluisa Halloween! Lauantaiaamuhan alkoi oikein hyvin kun herasin kahdeksan aikoihin auttamaan perhetta, joka oli herannyt liian myohaan ja me vaan juostiin saadaksemme lapset autoon puettuina ja suunnilleen hereilla. Sitten tosin painuin takaisin pehkuihin, kun ei huvittanut nousta lauantaiaamuna ihan niin aikaisin. Ja kaiken lisaksi kun perjantai-iltana kavin lenkkeilemassa, niin kaaduin tielle ja jotenkin oudosti nilkkani paalle ja perjantai-ilta meni hurjasti katsellessa telkkaria kaks jaapalapussia nilkan ymparille huivilla kiedottuna. Niin lauantaina ei oikein vielakaan tykannyt jalka siita, etta astuin sen paalle, mutta nooh. Herailin koko lauantaipaivan kai ja pakkailin, silla halloweenin vietto ei sujuisi kotona mulla. Perhe tuli kotiin lepailemaan ja kun hostmum nukahti itse niin lapset tuli pyorimaan minun huoneeseen, luettiin Cars-kirjaa ja tytsi piirteli. Sitten lapset kostyymeihinsa ja perhe lahti halloweenin viettoon ensin hostmumin uuden miesystavan luo, sitten siskonsa luo. Minua ei kysytty mukaan niin en angennytkaan. Mun halloween-alkuillan onneksi pelasti ruotsalainen C, jonka mukaan olin enemman kuin tervetullut heidan perheensa mukana trick-or-treat -kierrokselle. Kaytiin siis hakemassa hepat sisalle ensin C:n kotoa ja sitten suunnattiin C:n lasten isoaidin luo herkuttelemaan ja laittamaan kostyymit paalle ja sitten serkkukatraan kanssa kaduille. Tama on kylla ihan hullua tama touhu taalla! Lapsilla oli ensinnakin varmaankin kolme kertaa paansa kokoiset sankot kasissa ja melkein joka ovella istui vanhempia ottamassa vastaan keppostelevia lapsia ja kadut oli taynna lapsia vanhempiensa kanssa, jotkut kulkivat karryissa, tai sellaisissa "vanhan-ajan" Radio Flyereissa, yksi oli muunneltu jopa piraattilaivaksi! Minun kamera oli latauksessa kepposkierroksen aikana, niin kuvia ei minulla ole viela, mutta huomenna olisi ne tarkoitus saada, ehkapa kuvakollaasi siis ilmestyy huomenna. Kepposkierroksella oli kuitenkin tosi hauskaa! Vaikak jannitystakin oli, kun yksi pojista paatti lahtea ihan omin luvin takaisin mummolaan, eika ilmoittanut kellekaan mitaan ja yhtakkia oli vaan kadonnut ja HUI. Ei oo kiva kun halloweenina kesken kierroksen, pilkkopimeassa huomaa, etta hei, meilta puuttuu yks! Mutta loytyi kuitenkin ja me saatettiin kierros loppuun ja sitten suunnattiin takaisin sisalle sielta oikeasta halloweensaasta (oli pelottavan lammin ja sitten tuuli aika hemmetisti, lehdet vaan lenteli ja oli melkein taysikuu, hui!) nauttimaan kierroksen antimista. C:n kanssa ihan kaytannon syista jaettiin sankkomme, tai siis, C kavi ensin ovilla lasten kanssa ja mina huidoin kameran kanssa, sitten toisin pain. Namnam! Kierroksen jalkeen alkoi minua huolestuttaa vahan, etta mitenkas se loppuilta ja kuuluisa Salem. Noh, ilmaantui, etta kaikki oli menossa junalla, MUTTA kukaan ei tiennyt etta mihin aikaan ja mista sita lahtisi. Voi jee. Siita sita mentiinkin sitten alamakeen, kun tuli pikkaisen kiirelahto, yksi ei halunnutkaan lahtea, mutta sitten muutti mielensa kun oltiin jo Salemissa ja toinen pahoitti mielensa siita ja phuuh. Draama. Vaan Salem oli kiva, puvut oli mahtavia! Halloweenin loppuillan saldona noin lyhyesti oli se, etta paasin Kelly Cutronen perhealbumiin, melkein uutisiin ja hurjasti mainostetut kotibileet vaihtuivat minun ja ruotsalaisen S:n bensan metsastykseen ja karkkibileisiin CVS:n parkkipaikalla autiossa Andoverissa! Eli halloweenina kaikki oli upside down.

P.S. Mitas tykkaatte blogin uudesta ulkoasusta? Tunnustaako minulta...?