Keskiviikkoaamu. Mun piti herätä aikaisin, mutta koska työt alkaa vasta puol kahdeltatoista tänään, lapset oli isällään yötä, niin en vaan jaksanut vaivautua, nukuin peräti kymmenen yli kahdeksaan. Ja sitten hereille Glee-biiseillä. Mä tykkään siitä, kuinka tää ohjelma tekee biiseistä erilaisia versioita ajoittain, ja ne on ihan hyviä, koska ne tuo sen alkuperäisen biisin toisella tavalla esile.
Alkuviikko on menny tässä normaalisti, aurinkoisen lämpimästi, täällä on kyllä ollut hellekelit ja kesä. Ja se on hyvä. Mutta kesä, se tietää lähtöä. Niin se teki viime vuonnakin.
Minäkin oon leikkiny tällä "what if"-ajatusleikillä. Että mitäs jos oisin ollut vaikkapa eri isäntäperheessä? Monilta osin olisi voinut varmasti olla helpompaa, mutten voi olla aattelematta että justiinsa tää isäntäperhe oli se, mitä tarvitsin. Tavallaan. Vaikka mieleni tekisi hokea jo, että joojoo, oon oppinu läksyni, päästäkee minut kotiin, mutta silti. Tän perheen kanssa eläminen on kyllä ottanu aikaa, että sen on oppinut siis. Vaan aikaahan tässä on ollut. Ja nyt mä oon oppinu, että vaikka kuinka paljon tykkäänkin tästä perheestä, koko perhe on ihana, niin ei musta ole elämään täällä, siis tässä kodissa. Välillä tää elämäntyyli on vaan niin päinvastaista, mitä meillä kotona oli ja mä tykkään siitä kodin elämäntyylistä paljon enemmän. Täällä on niin paljon minun mielestä turhaa stressiä. Eikä sitä pitäis kotona olla mun mielestä. (Olin muuten äitin kanssa puhelimessa ja äiti siinä välissä minun nuorinta pikkusiskoa komensi, niin minä huomasin, että ei hemmetti, minähän kuulostan ihan äitiltäni välistä kun lapsia komennan! :D)
Toisaalta, kun eihän se ole vaan arki, joka ois vaihtunu perhettä vaihtamalla. Samalla tavallan ainakaan en olisi tavannut kaikkia näitä ihmisiä täällä. Ennois välttämättä tavannut ollenkaan jos oisin muuttanutkin johonkin toiseen osavaltioon esimerkiksi. Miten erilainen mun koko aupparivuosi vois olla. Sen huomaa, kun juttelee toisten aupparien kanssa, että millainen heidän aupparivuotensa on ollut, niin aupparivuosi voi olla melkein mitä vain! Meitä yhdistää tää meidän työ, sekin suurpiirteisesti ja loppu riippuukin sitten paikasta ja henkilöstä ja toiveista ja niin monesta asiasta, ettei sitä voi kuvailla tai kertoa, että minkälainen on tyypillinen aupparivuosi. Se pittää kokeilla, että minkälainen sun aupparivuotes olisi.
Mun aupparivuosi (josta on päiviä perheessä jäljellä muuten 50...!) on ollut kyllä hyvä. Minä oon tykänny. En osaa sanoa, että oisinko lähteny, jos oisin tiennyt sen olevan tälläinen, mutta nyt oon tyytyväinen, että oon lähtenyt. Ja tosiaan, jos minä välivuoteni jotenkin vietän, niin kyllä teen sen tällä tavalla. Tän vuoden jälkeen on intoa mennä opiskelemaan yliopistoon, ehdottomasti! Mullon jopa ikävä koulua. Harvardissa kun sai käydä, niin se oli mahtavaa. Opiskelua jee! (Kuulostan pelottavalta, mutta ehkä tää kertoo siitä että ura kasvatuksen ja luultavasti koulun parissa on mulle ihan oikia valinta) Ja Oulu on uusi seikkailu.
Senkin minä oon täällä oppinu. Vaikken ole paljoakaan matkaillu ja liikkunu tästä MA:n alueelta kauas, niin oon silti kokenut vaikka mitä. Ja rakastunut Bostoniin. Mä vaan toivon, että kun tuun Suomeen, niin voisin tän asenteen ottaa käyttöön myös Oulun kanssa. Koska Bostonista löytyy aina jotain uutta. Ouluhan on REILUSTI pienempi paikka mitä Boston on, mutta silti, jos tyytyy esimerkiksi Bostonissa vaan turistijuttuihin ja samoihin paikkoihin, niin ei löydä uutta ja monta hienoa juttua olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Että jaksaisi etsiä uutta, koska sitä löytyy. (Ja ne, jotka kaipaa matkailujuttuja, niin teiän pitää oottaa öö heinäkuulle, mutta sitten niitä tuleekin ihan urakalla kuukauden ajan, tai no, yritän urakalla päivittää, mutta matkailujuttuja on ainakin kerrottavaksi)
Jotenkas. Summa summarum, this is just perfect. Probably not what I originally wanted or still what I want, but that´s exactly why it´s perfect. So, have a perfect Wednesday guys :) I´ll head outside to take a nap. And write a letter. First I´ll quickly book some bus tickets for August. (Hihi, June, July, AUGUST!!)
5 kommenttia:
Heissan heissan. Plans, plans, plans.. Mie lennän takaisin DC:seen Vegasista 27. päivä aamulla. Kotia Suomeen on sitten lento joko 28., 29. tai 30..
Eli kyllä mie ainakin jonkinmoiseen tapaamiseen sillon 27. päivä ehdin, sillä tarkoituksena on joka tapauksessa mennä Vegasista ja lentsikkakentältä suoraan nauttimaan DC:n tunnelmasta vielä viimisen kerran ennen kotiinlähtöä. Illalla haen kamat hostperheen luota ja sitten saatankin jo seuraavana päivänä lennähtää Eurooppaa kohti. Mutta 27. päivä voitais kyllä moikkailla. Olis aikamoisen huisia nähdä nyt kun ollaan toistemme blogeja luettu vuoden ajan ja kotia päin molemmat suuntaamassa :)
Plus olin juuri tekemässä itse samantyyppisen postauksen, hähä.
Hyviä ajatuksia ja hyvää tekstiä. Pisti miettimään näitä asioita myös!
Kiitos 8)
Ihan samanlaista mielikuvitusleikkiä olen tehnyt ja siihen tulokseen olen päätynyt, että tämä osu just nappiin. Onneksi päädyin tähän perheeseen.
Miksi yleinen ajatus edes on, että perheen pitäisi olla samanlainen kuin oma perhe? Harvemminhan tietenkin sellaista perhettä edes löytäis...
mutta just mm. näiden perheen kautta tulevien haasteiden ja vaikeuksien kautta musta on kehittynyt tän vuoden aikana semmonen mikä on ja etenkin oon huomannut sen mitä elämässä ja omassa perheessä arvostaa!
Maija, kuulostaa erittäin hyvältä! Jos tosiaan tarkoituksenasi on suunnata D.C.:hen silloin 27. päivänä niin olisi kiva jos jaksaisit toista aupparilomailijaa kameransa kanssa tunnelmasta nauttimassa? Olisi tosiaan hieno nähdä, kun tuntuu että melkein tuntee, kun oon lukenut sun blogiasi ja sitten ei tosiaan ole edes tavattu! Hassua :D Ja sun vastaavanlaista postausta ootellessa :)
Nora, niin kiitos, näin mun ajatukset tosiaan on muodostunu ja paljon helpompi kestää mitätöntä matkabudjettia kun tietää, että noh, näin tän justiinsa pitikin mennä ja mun on vaan kestettävä sen kanssa. Ja iloittava siitä mitä on :) Joten ole oikein hyvä!
Girouette, olen aivan samaa mieltä, ettei tän vuoden aikana suinkaan ollut tarkoituksena elää sitä unelmoitua unelmaa, vaan sitä totuutta, josta ei ehkä unelmoinut, mutta se on vaan unelman totuus. Ja oppia, että joskus se unelma on niin lähellä. Kauempaa sen näkee selvemmin :)
Lähetä kommentti