Minä nyt kuitenkin uskaltautuisin sanomaan että onhan tuo Brack Obama ihan fiksun oloinen mies. Tai sitten, mainoskampanja on purrut minuunkin ihan toden teolla. Eeei, en usko, ja joka tapauksessa, olen niin Bush-kielteinen ihminen, että lähes kuka tahansa on hyvä vaihtoehto Bushin jälkeen. Tai no, ei oikeastaan, mutta Obama on ehdottomasti paras ja digiboksissa odottaa 3,5 tuntia Obaman seurassa. Jännää, luultavasti kun tuo tuleva reissukin vaikuttaa kaikkeen tähän haluun tietää Yhdysvalloista ja uusi presidentti kun on jo kääntänyt yhden lehden kirjoissa historian, sanokaa skeptikot mitä sanotte, mutta olen sitä mieltä. Sillä ensin Bush oli kaksi kautta Yhdysvaltojen presidenttinä ja seuraavaksi presidentin paikalle astelikin sitten afroamerikkalainen mies demokraattien riveistä. Ihonvärillä ei nyt niin väliä, kun puheet ja teot ovat kohdallaan, mutta hatunnosto Obamalle, siinä oon saanut kaataa aitoja jos toisia kun Yhdysvaltojen presidentiksi on tiensä raivannut. Alors, vive Obama!
Järjestön vastauksen kärsimätön odotus jatkuu. Sanoihan tuo haastattelijakin, että se on oikeastaan pelkkä muodollisuus, mutta silti, vastausta ei kuulu vielä, joten aina on jonkinnäköinen mahdollisuus että jokin menee pieleen jo tässä vaiheessa jos niin on käydäkseen. Toisaalta, eipä se ole haaveilua ja miettimistä haitannut, vaikkakin tänään on mennyt koko päivä taas lukion parissa ja vieläkin on jäljellä lukemista. Mutta takaisin au paireiluun. Ajattelin tänään jälleen sitä kuinka paljon täytyy tehdä ennen lähtöä, kaikenlaisia käytännön asioita ja pientä perushässäkkää. Kärsimättömyys pilkahti taas esiin, nuoremman pikkusiskoni sanoin tahtoisin että olisi hetipäivä. (Olen innostunut reissusta kyllä, eikä kärsimättömyyttäni yhtään vähennä se, että edessä on yo-kevät, joka tietää ihan liikaa pänttäämistä.) Takaisin asiaan. Päätin siis hankkia nätin vihkon johon JO NYT kerään kaikenlaista sälää au pair-vuottani varten, sitä mukaa kun sitä tulee vastaan, olen kova valmistautumaan silloin kun innokkuus iskee päälle ja onpahan sitten edes jotain hyödyllistä tullut tehtyä. Kun tiedän että koko kesä on kuitenkin enemmän tai vähemmän sählinkiä. Kevätkin, sillä kevään lopussa toivottavasti järjestyy ne ylioppilasjuhlat, sitten kesäkuu töitä ja sitten onkin heinäkuun alku, joka tietää mahdollisesti lisää töitä ja isän viisikymppisten järjestelyä. Joten on hyvä varautua hyvin vielä kun on jollain tavalla aikaa :)
Au pair-vuosi, se on ollut unelmani 13-vuotiaasta asti. Toteutumassa olevaa unelmaa on kovin vaikeaa uskoa. Eihän se vuosi pelkkää unelmaa tule olemaan, mutta mikä kokemus olisi? Olen innoissani kaikista niistä ihmisistä, joita tulen tapaamaan, päivistä amerikkalaisessa arjessa, isäntäperheestä, turisteilusta ja tietenkin Yhdysvalloista. Ja siitä, kuinka kasvattava ja sivistävä ja karaiseva tuo vuosi tulee olemaan. Tietenkin tulee huonoja päiviä ja kaikki ei mene niin kuin haluaisin, sen olen lukenut ja kuullut, mutta ne ovat kokemusta nekin. Odotan niitäkin, en innolla, mutta tiedän, että esimerkiksi koti-ikävä tulee, ihan vain siitä tiedosta etten luultavasti näe läheisiäni vuoteen ja asiat muuttuvat täälläkin. Oli oikeastaan hieman pelottavaa lukea jo au pairina toimivien kokemuksia koti-ikävästä. Mutta tiedän, ettei siitä tule minulle ylitsepääsemätön tunne, en anna sen päästä sellaiseksi, sillä kun minä sinne valtameren taakse lähden niin en tasan tule takaisin ennen kuin on pakko. Sillä kun minulla on mahdollisuus käyttää näin hieno tilaisuus, niin siinä ei sitten pihistellä ihan vain sen takia että Suomi tuntuu olevan niin kaukana! Onhan se ja siellä se pysyykin. Niin pysyvät ihmisetkin, muuttuvat, mutta ovat silti täällä eivätkä katoa. Jos joku ei ole valmis minua odottamaan vuotta, niin sitten saa jäädä odottamatta, sillä tiedän, että niitä, jotka odottavat, olen minäkin valmis odottamaan menivät minne vain :) Tästäpäs tuli tällainen koti-ikävän ennakkopurku, mutta hyvä niin, sillä tämä on suurin epäilykseni koskien vuottani. Ja kun tiedän, että pakotan itseni yli siitä jos se meinaa ryppyilemään alkaa, niin odottelehan Obama, tulen puolen vuoden päästä katsastamaan sitä sinun maatasi! Nyt kuitenkin palaan takaisin abin arkeen ja kehityspsykologian kirjan ääreen...
Ja tänäänhän pilkahti myös perheen ajatus siitä, että tosiaan lähden vuodeksi pois. Äiti halusi ostaa headsetin kaupasta, jotta voi sitten skypen kautta puhua minulle ja vanhempi pikkusisko aloitti panikoinnin siitä kuinka selviää kodin elektroniikkalaitteiden kanssa. Ennusti ettei tietokonetta enää ole kun tulen takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti