"Don't you know what you're doing to me?"

Hohhoi. Päivä oli kovin sekasortoinen, vaikkakin täydellisesti järjestynyt. Aamuherätys puoli kahdeksan (olen aamu-uninen!), suoraan pitkän englannin yo-kuunteluun. Kuuntelu meni, mutta kiitos abitreenien spekuloinnin, tarvitsisin vastaukset hetinyt! Rehtorin ohjeistus penkkarikäyttäytymisestä. Jossain Kajaanin lukiossa on homma mennyt sellaiseksi, että jokaisen abin pitää kirjoittaa päihteettömyyslupaus ja jos tähän ei suostu joku, niin koulun ovet lukitaan ja JOKAINEN sisääntulija puhallutetaan! Hilpeät penkkarit. Sitten sain kuulla monia versioita siitä, mikä on tasa-arvoista näissä penkkarijärjestelyissä. Sitten pääsi kotiin, oi ihanuutta. Tee ja ystävät auttavat aina. Ainakin hetkellisesti. Ensimmäisenä vieraanani toimi tänään A, jonka kanssa nautimme terveellisen lounaan: korvapuustijäätelöä ja vihreää teetä höystettynä ahdistuksen ja ärsytyksen purkamisella. Seuraavaksi luokseni eksyi H, joka vaati teetä, minä siirryin kahviin. Kahviteehetken olisi pitänyt olla nopea, mutta pohdiskelimme (varsin kovaan ääneen ja intoon) maailman vääryyksiä ja sosiaalisia normeja eli paransimme maailmaa filosofisesti noin kaksi ja puoli tuntia :D Maailmaa kun ei voi parantaa liikaa.

Iltapäivästä, tämän abin surkeaksi kohtaloksi koitui abitreenien lisääntynyt keskustelusivujen määrä (noin 20 kpl) ja ahdistus siitä, mitä nyt sitten olikaan ajatellut ja miksei ollut tajunnut vaikka pyyhekumiin kirjoittaa vastauksia ja tarkistaa niitä sitten kotona (?!). Ei auta kuin nukkua yön yli ja kytätä huominen päivä abitreenien sivuja ja kysymyslappusta ja oikeaa riviä. Sitten abin päähän pälkähtää, että huomennakin on koe, sosiaalipsykologia. Miten hemmetissä "tavallisia" kokeita kerkeää ajatella, kun on yo-kuuntelut ja penkkarit jajajajajaja? Ei muuta kuin lukemaan. Tosin paniikkilukemisesta ei ole mitään hyötyä, mutta kertasin nyt minkä kertasin.

Loppujen lopuksi illasta oli kovin saamaton olo ja eihän siinä sitten ollut mitään menetettävänä enää, suunnistus koneelle. Ja siitä se lähti. Kuppi valkeaa teetä, Stephanie Kirkhamin runoja lähentelevät laulut ja bloggaaminen. Huokaus. Miten on mahdollista että muutama pieni asia vaikuttaa niin suurella tavalla? :D Yksi blogimerkintä ja elämä oli taas suhkot raiteillaan. Tai no, jos ei raiteillaan, niin ainakin rentoa. Elämän pienet hassunoloiset jollain tavalla määrittelemättömän kauniit hetket, ihan sellaiset, jotka vilahtavat ohi. Kokonaisuuteen lasketaan kuiteenkin myös merkinnät marginaalissa. Oli ne sitten miten vähäisiä tahansa.

Oh no (oh no), there's nothing to say
It's inappropriate (can't walk away)
Can't walk away It's inappropriate (how can I explain?)
How can I explain?
When you stop and smile at me
Don't you know what you're doing to me? oh no

Rakastan sanaa inappropriate! :D ja pyydän myös anteeksi, ettei aupaireilusta tässä yhteydessä pitemmin, vaikka se on blogin aihepiiri, muttei ole mitään kerrottavaa :/ odottelu yrittää vain kovasti turruttaa...