Heti välittömästi selitys otsikkoon: tämä päivä on tuntunut olevan pelkkiä ääriarvoja, joko hirmuista iloisuutta tai lähes suunnatonta ärsytystä.
Ensin ärsytyksen aiheita. Luulis sitä, että ihmiset osaa käyttäytyä edes vähän aikuisemmin kuin ala-asteelaiset näin abivuonna, mutta hmph, turha luulo. Jos toinen ei jostain syystä miellytä niin mökötetään ja juorutaan eikä vaan vahingossakaan tulla sanomaan että "hei, sinä ärsytät minua kun teet noin, miksi teet niin?". Sillä tavallahan se toisen käytös muuttuukin, eikös niin? Ja tietenkin hyvin tehokkaan keinon tästä tekee se, että puhutaan sitten kaikille muille siitä asiasta, mutta edelleenkään ei vanhingossakaan puhuta sille ärsyttäjälle. No, mutta se siitä. Toinen ärsytyspompsi kertyy siitä, että huomenna on äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskoe (jonka teen uudelleen, sillä YTL ei ymmärtänyt minua syksyllä.. :D), au pair-hommeleista ei vieläkään kuulu mitään (edelleen järkeni sanoo, että paperisota vie aikansa, mutta tunteet huutaa että mikä ihme niissä papereissa oikein maksaa?) ja sitten iänikuinen talviflunssa jatkuu, menossa jo neljäs nenäliinapaketti (niitä valtavia). Kyllä ihminen osaa ärsyyntyä kaikenlaisesta.
MUTTA. Onneksi on ilonaiheita :) Päivääni piristi kuviksen kolmoskurssin tunti (median kuvat) ja ystävä, jonka kanssa hehkutimme Yhdysvaltoja koko kaksoistunnin :D Puhuimme Yhdysvaltojen mahdollisuuksista, juuri siitä valinnanvapaudesta, joka siellä on. Pelkästään se saa aikaan palavan halun matkustaa sinne, varsinkin kun ikänsä on asunnut tällaisessa 5 000 asukkaan kunnassa (ja tilaa löytyy!), jossa omat valinnat on parempi sovittaa vaihtoehtoihin. Tämä au pair -projekti pitää minut hengissä, vaikkei tunnukaan etenevän millään tavalla. JA tänään oli viimeinen varsinainen koulupäivä! Ei ihmeellistä elämää, ei ole enää yhtään varsinaista oppituntia! Ei olisi kyllä pääkään kestänyt enää yhtään tämän enempää. Tai no, opiskelu ei olisi ollut mikään ongelma, mutta ihmiset kyllä. Sillä joskus joidenkin ihmisten kanssa on vain ollut liian pitkään. JA sitten huomasi, että vaikka tuntuu että maailma ärsyttää hiukset afroksi, niin on niitä ihaniakin ihmisiä, jotka sitten rauhoittaa olotilan ja saa uskomaan taas maailman hyvyyteen :)
Muiden kokemuksia lukeneena ja tämänpäiväisten omien kokemusten perusteella sain taas uuden pelonaiheen. Sen, että jos tuleva host-perhe ei sitten tulekaan toimeen luonteeni kanssa? En mielestäni ole kovin hankala luonne (kukapa olisi?), mutta toisaalta, joskus ihmiset vain ärsyyntyvät toisiinsa, joskus ei vain tule toimeen toisten kanssa. Että jos niin käy, esimerkiksi host-vanhempien kanssa? Aiemmin osasin olla perfektionisti lähes kaikissa asioissa, nytkin olen joissain, mutta luonteeni on saanut uuttaa boheemiutta (kai iän myötä, niin henkisen kuin fyysisenkin). Jos perhe sitten osoittautuukin sellaiseksi, jossa aikaa mitataan kuuden minuutin jaksoina? "05.54 Herätys 06.00 Täydellisen heränneenä keittiössä laittamassa aamupalaa 06.06 Aamupala syöty, aamuaktiviteetit alkavat" Huh, kauhuskenaario. Kuitenkin, mielestäni asiat kääntyvät parhain päin kun niiden antaa vain edetä oman aikataulunsa mukaisesti. Eikä kohdallani tuollainen aamuherätys olisi mahdollinen kuin ehkäpä muutaman kerran vuodessa! Arki kyllä rullaa, vaikkei sitä rytmitetä minuutintarkasti. En tarkoita sitä, että pitäisi odotella ihmeitä tapahtuvaksi, mutta arjen rutiineista on mielestäni ihan turha ottaa stressiä. Stressiä kun kyllä saa muualtakin hommattua.Tarkoitushan olisi nauttia elämästä, eiks je?
Tulipahan taas sekava viesti, valitusta ja selittelyä. Valitan vielä vähän, kun inhoan valittamista, niin otettaisko se, mikä kuulostaa valittamiselta, niin ihan vaan rakentavana pohdiskeluna? Loistavaa. Tähän loppuun vielä kertosäkeistö Damn Seagulls:in laulusta Once Upon a Time, sillä se kuvaa omaa olotilaa lähes täydellisesti tällä hetkellä, samanaikaista pessimismiä ja optimismiä, kun niitä on kerran mahdollista tuntea samaan aikaan :D
"Yeah, once upon a time
Yeah, there was a boy who wanted to fly
Yeah, one day he died trying
Yeah, he said it was worth a try"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti