"But I need the pulse of the city"

Tunti sitten minulla oli suuri inspiraatio, mutta sitten oli blogspotin käyttökatkos, enkä saanut ajatuksiani heti paperille ja inspis meni osittain ohi, mutta minä yritän uudestaan.

Maanantai ja tiistai ovat menneet reissatessa, Helsinkiin ja takaisin, viisumihaastattelun parissa siis. Maanantaina aamupäivästä neljän tytön porukka pakkautui piskuiseen autoon Iisalmessa ja otti suunnaksi Helsingin! Helsinkiinhän on täältä kovin helppo mennä, mutta varmuuden vuoksi otimme avuksi virolaisen Jürin! Eli siis navigaattorin virolaisen miehen äänellä. Kuten arvata saattaa, niin tytöillä oli oikein hauskaa kun juksattiin Jüria ja visiteerattiin McDonald'sin autokaistalla. En haluaisi olla ottamassa sen porukan tilausta kyllä: "Joo, 2 suklaapirtelöä, 2 mansikkaa ja sitten vielä yks suklaa...eiku vanilja!" Matkan aikana oli havaittavissa se, kuinka tehokas energiamuoto aurinkoenergia oikein on, sillä naurettiin auringon kanssa ja mökötettiin sateessa, tai no, oltiin hiljaa... Päästiin kuitenkin perille Vantaalle, ystäväni isosiskon luo, jossa tietenkin päivitettiin elämä ja jääkaappi.

Ilta oli tarkoitus ottaa rauhallisesti, katella telkkaria ja parantaa maailmaa, mutta sen sijaan sai ystäväni oikean älynväläyksen: "Susette ei olekaan käynyt Helsinki-piliksellä!" No, ei kai siinä auttanut muu kuin pakkautuminen takaisin autoon. Noin reissun kunniaksi päätimme hieman rentoutua suomalaiseen tyyliin ja niin, hiljaiset Helsingin kadut ovat huumaavia! Ja jos IS:ssä näkyy, että Celine Dion ei osaa enää laulaa, niin se oltiin sitten vain me ja "My heart will go on"! Baarissakin tuli käytyä, loppu tyttöporukka halusi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja käydä DTM:ssä (kylläkyllä, tiedän paikan kohderyhmän) ja sinne siis! Paikan ansioksi tulee sanoa, että kerrankin kuuli kohteliaisuuksia miespuolisilta henkilöiltä ilman mitään taka-ajatuksia! Lisäksi DJ oli loistava, miten joku osaakin soittaa juuri lempibaaribiisejämme! Ilta sujui siis tanssiessa yössä ja kämpille päästessä muistui mieleen, että niin, se oli se viisumihaastattelu huomenna--

Yllätys yllätys, kun aurinko niin nätisti paistoi sisään heti aamusta, niin heräämisvaikeuksia oli vain viiden minuutin verran! Se olikin ilo, kun sai hyvällä syyllä käyttää aurinkolaseja! Aamukahvit kuppiin ja juoksua bussipysäkille ja kohti sitten ihan itse Helsinkiä. Minuuttiaikataulun siivittämänä siirryimme bussista ratikkaan, jossa sekä minä että ystäväni olimme ensimmäistä kertaa, uskomatonta, tiedän! Pettymys hieman, kun oltaisiin haluttu sellaiseen ihanaan vanhaan rämiseevään ratikkaan, mutta no, kyllä sillä uudellakin mukavasti pääsi. Päätepysäkillämme sitten kartta käteen kuin turistilla konsanaan ja kohti Yhdysvaltain lähetystöä. Nuo lähetystöt on kyllä komeita rakennuksia, joskin aikalailla ankaran oloisia, kuten tuo Yhdysvaltain, tai siis päälle päin ainakin! Hetken verran palloiltiin kadulla ennen kuin minun oli aika mennä sisään ja ystäväni suuntasi Kaivopuistoon löhöämään. Portilla tarkastettiin sitten passi ja yksi kaavakkeista (se, johon tulee kuva, että ne on mukana) ja sitten turvatarkastukseen. Puhelin kiinni, laukku jäi sinne ja takki ja dokumentit mukaan, sekä kirja. Kiitos sille joka neuvoi ottamaan kirjan mukaan! Olisin tylsistynyt kyllä, jos sitä ei olisi ollut! Olipahan kerrankin sitten aikaa lukea. Konsulaattiin saattoi sitten oikein mukava vartija, jonka kanssa pidimme hetken yllä small talkia säästä jutellen, ovetkin avattiin ja takki autettiin päälle, ihan mukava palvelu! :D Konsulaatissa ekalla ikkunalla otettiin sitten dokumentit sinne, sitten odottelin sen 50 minuuttia kirjaa lueskellen ja kuunnellen muita ja sitten koitti minun haastatteluni. Hermostutti kyllä ja sen sormenjälkilaitteen kanssa oli pieniä ymmärtämisvaikeuksia! Piiloblondi. Haastattelija kyseli sellaiset 6 lyhkäistä kysymystä ja ilmoitti sitten, että viisumini on hyväksytty. Maksimissaan minuutin kesti se itse haastattelu, kylläpä kannatti Helsinkiin asti tulla!

Sitten oliki loppupäivä varattu kaupungille! Lähetystöltä otimme reippaina maalaistyttöinä kävellen suunnaaksi lähimmän UFF:n kirpputorin, ja voi että minä rakastan kävelyä Helsingissä, siellä voisi viettää vaikka kuinka kauan, varsinkin kun päivä oli niin nätti. Kirpputori matka koituikin sitten mutkikkaaksi, kun kaksi shoppailuhullua näkivät ne lukemattomat näyteikkunat ja tarjoukset... Loppujen lopuksi kävi niin, että kun lopulta pääsimme kirpputorille, niin tyttöporukan toinen puolisko soitti ja käski takaisin Rautatientorille, että lähdettäisiin lounaalle. Ja eikun tossua toisen eteen! Ihan vain tiedoksi kaikille, että on kiinalaisen löytäminen HELSINGISTÄ on yllättävän vaikeaa, eivätkä useimmat helsinkiläiset edes tienneet, missä moinen ravintola sijaitsisi! Tämä tarkoitti siis kahta tuntia kävelyä, hermojen kireyttä ja naurua ja huomiota! Lopuksi löysimme kiinalaiseen, kiitos naisen, joka oli kuullut tiuskintamme ja tuli neuvomaan meitä ihan oma-aloitteisesti, ja saimme ruokamme. Ja kyllähän se oli hyvää. Ai että. Eikä edes pahan hintaista. Lisäksi taisimme omia lempiasiakkaiden tittelin, kun opiskelijalompakko oli täynnä pelkkiä pieniä kolikoita! Ainakin työntekijät naureskelivat iloisesti kun lähdimme pois!

Ennen lounasta olimme autuaasti vain laahuilleet shoppailuystäväni kanssa, mutta lounaan jälkeen oli sitten pakko alkaa tositoimiin ja kiersimme oikein tehokkaasti kaikki kaupat, joissa olikin tarkoitus käydä! Sydämeni itki, kun jouduin poistumaan ihan tyhjin käsin kitch-tavaraa myyvästä kaupasta, kun ei rahaa niihin ollut ollenkaan.. Päivän tehtävä viisumin ohella oli ylppärikenkien löytäminen ja uskomattominta on, että etsin ihan vain punaisia korkokenkiä, eikä mistään meinannut niitä löytyä, kirosanoja toisensa jälkeen siis, kunnes ne tulivat ja huusivat minulle:

HELLO LOVE! Oi, tuo punainen väri ja nuo puukorot <3

Illaksi ohjelmassa oli vielä metrolla ystäväni tädin luo kyläilemään (eka kerta Helsingin metrossa, jee!!). Ystäväni tädin kanssa meillä riitti keskusteltavaa, kun hän seurustelee yhdysvaltalaisen miehen kanssa ja on tässä toukokuun lopulla lähdössä Yhdysvaltoihin miesystävänsä kotia katsomaan sekä perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hän kuulosti kovin onnelliselta, ja on kyllä kunnioitettavaa, miten he tekevät töitä parisuhteensa eteen. Asuvat kuitenkin ihan eri mantereillakin! Se on se rakkaus :)

Sitten koittikin jo aika suunnata takaisin Savoon ja kerran kun tuli mutkia matkaan niin se meni yöajeluksi. Väsynyttä oli, mutta kivaa ja porukalla on autoreissut aivan mahtavia! Nyt sitä ollaan jälleen kotona, ja olo on ihan tööt. Siispä tämä tööt lähtee keittämään lisää kahvia, josko olisi sitten vähemmän tööt. Viisumi nyt kuitenkin on sitten hankittu!