maanantaina, toukokuuta 18

"It will take more than common sense"

Kuka on stressaantunut vaikka lukio on jo ohi? Kuka leikkaa paperigiljotiinilla kutsuja yömyöhällä? Kuka on vähällä heittää koko hemmetin koneen jorpakkoon, kun se ei ymmärrä mitä pitäisi tehdä? Kenen pitäisi oikeasti olla nukkumassa?

No ei ainakaan minun. Tai sitten tosissaan pitäisi. Ensinnäkin aina yhtä iloinen asia, taidan olla tulossa kipeäksi, ja olisi tuhat asiaa tehtävänä: siivoaminen, leipominen ja muu järjestely, pääsykokeisiin lukeminen, nämä kutsut, ylioppilaskuvat, puhe... Tuntuu taas ettei tosiaan maalaisjärki riitä tämmöiseen elämän kiireellisyyten. Ai niin, sitten olisi tietenkin se kansainvälinen ajokortti, joka pitäisi hommata ja jostain pitäisi sitten saada rahaakin vielä. Ei elämä. Ja seuraavaa ei sitten kerrota kenellekään: tuo otsikon bändi on varsin mainio lieventämään tämänkaltaista muka aikuismaista stressiä. Hei, keksin muuten lisää tuohon listaan, pitäisi varata lääkäriaika ja käydä kampaajalla (tämä on onneksi varattu), mutta jos tulen kipeäksi niin sitten ei ole energiaa mihinkään! Huuh. Ja kahden viikon päästä alkaa kesätyöt. Ja päivä ja 2 kuukautta ja koittaa lähtö. Hui. Kuitenkin nyt, kiitos YouTube!

Mutta onneksi on kesä, tai ainakin sitä voi leikkiä. Sunnuntaina oli ystäväni A:n synttärit, ja koska asumme täällä syrjäisessä Savossa, niin en löytänyt hänelle haluamaani lahjaa, pööh. Sunnuntai oli kuitenkin nätti päivä, täydellinen piknikkiä varten. Punainen viltti, kuskille vissy ja synttärisankarille kuoharia, viinirypäleitä ja suklaamurukeksejä sekä oikein iloinen aurinko. Joenranta, hento tuulenvire ja veden äänet. Täydellistä <3

Mitä muuta? Lauantaina metsästin onnistuneesti ylioppilaslakin ja voi että, en malta odottaa että saan sen päähäni! Jotenkin oli silti niin epätodellista kokeilla sitä päähän ja peilailla, että sopiiko se. Onpas jännää suorastaan. Ja jotenkin pelottavaa, kun tämän kevään, ennen ylppäreitä, tämän kevään käsitti ja tiesi noin suurin piirtein mitä tapahtuu, että on kotona ja saa vaan olla, aika samalla juoksee ja pysyy paikallaan, ja se on ihanaa. Nyt kuitenkin, kun lakin saa päähän toukokuun viimeisenä lauantaina niin sitten alkaa meno ja meininki suoraan sanottuna. Kesäkuu tulee menemään valtavaa vauhtia, kaikenlaisilla seurakunnan järjestämillä leireillä harkkarina. Heinäkuussa ruotsalainen A ja tanskalainen H tulevat käymään, näemme pitkästä aikaa, 2 vuoteen ei ole nähty, niin tulevat viikoksi ja sekin viikko tulee menemään ihan valtavaa vauhtia. Sitten on isän 50-vuotissynttärit, niidenkin kanssa järjestelyt ja aikataulut vievät aikansa, siinä välissä paikkakunnan "suurin" tapahtuma, Eukonkannot ja sen jälkeen pitäisi jo alkaa pakkaamaan Jenkkeihin ja tyhjentämään omaa huonetta, sillä pikkuveli muuttaa siihen sitten, kunhan minä lähden. Väliin vielä yksi varkkarileiri ja sitten muutama päivä lähtöön. Mihin aika tulee oikein menemään? Tai sitten se matelee vain, kun odotan sen juoksevan. Pirullista. Ai niin, onhan kesällä pääsykoekin, toivottavasti. Toisaalta olisi helpotus, jos en pääsisi siihen toiseen vaiheeseen, voisi katsella, että jos Jenkeissä pärjäisi, niin olisi pitempään. Toisaalta olisi ihan mukavaa, että täällä on jotakin odottamassa, jotain varmaa tulevaisuudessa, jos sellainen on mahdollista. Tuokin on niin pitkällisen ajatusprosessin tulos, että sitä on turha laittaa sanoiksi, katsotaan haluavatko minut sinne yliopistoon vai eivät. Mutta minä kyllä haluan sinne. Ohhoh, tulevaisuusstressi siis tähän päälle. Stressaamisen kyllä osaan ainaski! :D

Tämä samainen bändi laulaa yhdessä kappaleessaan:
"But tonight, I'm gonna fly
Yeah tonight, I'm gonna FLY!"

Minä ajattelin tehdä saman tänäyönä, elikkäs lennellä nyt höyhensaarille!

3 kommenttia:

nora kirjoitti...

Paljon paljon onnea lakin johdosta :)

Hirveästi näyttää sullakin olevan tekemistä ennen lähtöä :D Mä en ymmärrä, jotenkin se kalenteri vaan täyttyi kaikista pienemmistä ja suuremmista menoista.

Minkä järjestön kautta sä olit muuten lähdössä?

nora kirjoitti...

Oh, ja tulipa mieleeni:

Jos sulla on kerta kans suunnitelmissa ratsastaa USAssa, niin ootko miettinyt että otatko omia kamoja (ratsastushousut? kengät? kypärä??) mukaan?

Susette kirjoitti...

Ihan liikaa tekemistä, en edes muista olenko muistanut vastata sinulle :D Olen pahoillani tästä.. En ainakaan tähän ole vastannut, vastaan siis nyt.

Siispä, lähden Cultual Caren kautta, eli EF:n, järjestöuskollinen olen :DD

Ja yhtään en ole pakkaamista miettinyt, mutta nyt kun miettii, niin eipä ratsastushousut paljoa tilaa vie, varrettomat jodphurinikin menevät, chapsit siihen mukaan ja kypärä onkin aika jo vaihtaa, joten ostanen uuden siellä jos ikinä talllille asti pääsen :D Eli näin alustava suunnitelma, jonka hetkessä tekaisin :)