Tukka hyvin, kaikki hyvin! Jos jokin lause on totta, niin tämä on. Keskiviikkona kävin kampaajalla "hieman" kutrejani parantelemassa ja voi kun on oikein mukavanmukava, ei ihan mikään kesätukka, mutta melkein! Ja rakastan näitä etuhiuksiani, kun ei tarvitse kulmia laittaa ollenkaan :D en toki ole ollenkaan laiska.
Ohhoh. Jotkut päivät menee niin reippaasti, että ihan pelottaa. Alle kaksi kuukautta lähtöön. Oikeastaan kaikkein pelottavinta on nuo lakkiaiset, kun niiden jälkeen alkaa sitten kesä. Ja kesällä on lähtö. Tätä kirjoitusten ja lakkiaisten välistä aikaa ei oikein käsitä, kun ei periaatteessa ole ollut mitään tekemistä. Tai olisihan sitä voinut tehdä vaikka mitä, mutta... Tästä olosta tuo otsikko. Ja tämä ajanjakso loppuu lakkiasiin, sitten on voitava tehdä vaikka mitä, kuten kaikki käytännön valmistelut ja läksiäispippalot ja sitten se lähteminen, joka koittaa ALLE kahden kuukauden päästä. Kohta iskee paniikki.
No, en minä kyllä täysin laiska ole ollut! Tosiaan keskiviikkona raahauduin kampaajalle ja varasin ajan valokuvaamosta ylppärikuvaa varten, eilen oli pikkuisen serkkuni ristiäiset, toinen oli niin suloinen! Ja isin kanssa vaihettiin kiuas mökin saunaan myös eilen, tänään sitten tuli tehdyksi S:n kanssa se juhlapuhe ylppäreihin, ja voi elämä, meitä ei pitäisi päästää tekemään tuollaisia, kun olemme molemmat kovin sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat vertauskuvin! Joten oli työn ja tuskan takana saada puheesta edes hiukan ymmärrettävä, mutta onnistuimme kuitenkin ja siitä tulikin ihan hyvä :)
Hemmetti, juuri tämän takia en ole kirjoitellut paljoakaan, kun tuntuu etten pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, kun nytkin sain sähköpostissa kuvia A:sta ja T:stä, siis isäntäperheeni lapsista, ei ole totta, voiko olla jotakin noin söpöä! Odotan kyllä hirmuisesti, että pääsen elämään perheeseen ja hoitamaan lapsia ja olemaan osa tuota perhettä, osa sitä arkea siellä. Hassu ajatus, vielä.
Ja joka kerta kun teen jotakin Yhdysvaltoihin liittyvää, jotakin joka liittyy lähtööni, niin sydän lyö ihan varmasti hiukan kovempaa. Ohhoh, en tiedä, kai se nyt alkoi, kun alkoi tajuamaan, että alle kaksi kuukautta siihen, että lähden VUODEKSI pois. Enkä vaan pois, vaan Yhdysvaltoihin! Kylmiä väreitä. Kohta alan kyllä panikoida, asiat alkavat tosiaan olla todellisia! Joten ehkä lopetan tähän, ja siirryn siivoamaan, sillä tällä hetkellä täytyy olla kiinni hetkessä eli siivota, että pääsee viikon päästä lauantaina juhlimaan ja varsinkin silloin keskittymään siihen hetkeen, sillä sitä hetkeä varten on tehty töitä 3 vuotta. Sitä sietääkin juhlia siis.
1 kommentti:
Miun piti lähettää puhe reksille etukäteen, koska hän ei halua käsitellä samoja asioita omassa puheessaan ko mie omassani. Lisäksi kävin tänään testaamassa puhumista salissa. Alko jänskättää koko yo-homma. Ja pääsenpä minäkin huomenna kampaajan käsiin!
Uusimpaan postaukseen kommenttina sellainen, että minäkin olisin jo niin valmis lähtemään, ettei tarvitsisi säheltää kaikkea sitä ja tätä täällä Suomessa.
SMG on ihanaa ihanaa musiikkia, mmm.
Lähetä kommentti