"And emotion fades away, until you take my hand"

Pakko lainata otsikko samasta kappaleesta kuin eilen, se kun nyt vaan on niin täydellinen laulu ajankohtaan ja tapahtumiin nähden, enkä voi lopettaa sen kuuntelelmista kun olen koneella.

En taida koskaan oppia. Niin että olipa taas juhannus. Edellisessä postauksessa en vielä maininnutkaan aamusta. Heräsin puolenpäivän aikoihin, vaikkakin vannoin, etten nukkuisi kovin pitkään aamulla. Toisin kuitenkin kävi. Siinä kahvia keitellessä soitin rakkahalle Annamaarille, kun lupasin niin edellisenä iltana. Oli jälleen vallan ihanaa kuulla Annamaarin ääni ja höpöttää puhelimessa pitkästä aikaa. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä, kenties puoltoista tuntia? Kunnes ääneen mietin, että niin pitäisi tässä kai jossain vaiheessa kaupassa käydä ja puhelimen toisesta päästä kuuluu, että saat kyllä juosta jos meinaat sinne kauppaan keretä kun menee yhdeltä kiinni! Ja kellohan oli kymmentä vaille yksi, aina olen ajoissa juu! Ihana ruutupaitasysteemimekko päälle ja cykkelillä kauppaan, sain ruokaa juhannukseksi, whiuh! Sittenhän siinä meni se päivä kun koneella istuin ja päivitin itseäni suuntaan jos toiseen.

Illalla valmiiksi ja hurauttelin sitten meidän maantielaivalla kaverin luo tuonne vielä vähän metsempään muita tuttuja ja tutumpia tapaamaan ja grillailemaan hieman juhannuksen kunniaksi. Siinähän sitä, oli muilla hymyt herkässä kun karautin pihaan tuolla meidän perheautolla (ehkäpä myös alkomahoolilla oli jotain osuutta asiaan. Siis muiden kohdalla! Minä en ota ja aja yht'aikaa). No, siinähän se turistessa ja grillaillessa ja syödessä ja ihan vaan oleillessa, oli kivaa. Kuitenkin kun olin autolla liikenteessä ja halusin minäkin pikkaiden jotakin ottaa, niin kurvailin takaisin pihaan ja pyöräilin toisen ystäväni H:n luo, ja sielläkin grilli jo kuumana! Mukavasti oli porukkaa, suunnilleen tuttuja kaikki, toiset hieman tutumpiakin. Sielläkin siis grillattiin, minä tyydyin noin aluksi salaattiin vain, kun olin jo syönyt ja korkkasin lonkun siellä, nautin suhkot lämpimästä kesäillasta kavereiden kanssa, nauroin aikalailla enemmän humalaisille ihmisille ja oleilimme vain. JA lauloin elämäni ensimmäisen kerran Singstaria! Heh, juu, en ole kyseistä "peliä" ennemmin kokeillut, katsellut vierestä vain, mutta nyt jäin koukkuun. Varsinkin kun yhdeltä levyltä löytyi Billy Joelin Uptown Girl! En ymmärrä mikä tuossa kappaleessa vetoaa, mutta se vain on yksi lempikappaleistani. Tässä teillekin :)

(en saanu tähän sitä oikeaa videota, vilkaiskaa youtubesta, sekin on ihana! ^^)

Ilta sujui muutenkin oikein mukavasti, nauratti ja raivostutti ja punastutti jajajaja kaikkea. Se, miksi en koskaan opi, niin johtuu tästä prinssistä, joka ei sitten ollutkaan prinssi, ehkä. En tiedä. Tämä ei-prinssi (ainakin tällä hetkellä) oli siis samassa paikassa juhlimassa juhannusta. Jep, tosi fiksu päätös mennä sinne, kun tiesin tämän seikan! No mutta, päätin kuitenkin, että menisin ainakin käymään siellä ystäväni luona. Ensin ajattelin, että noh, tässähän ollaan ihan hyvin kaverilinjalla tämän ei-prinssin kanssa, noin alkuillasta. Yhdessä vaiheessa alkoi sitten ärsyttää hetken tämä henkilö, kun niin, ei puhunut, katsoi vain. Sitten sai hän ja kaksi kaveria sellaisen idean, että lähtevät kokkoa katsomaan noin 5 kilometrin päähän MAITOKÄRREILLÄ. Siis tiedättehän vanhan ajan maitokärrit? Niillä siis, kaksi kyydissä, yksi työntää. Eikä ole mikään tasaisin matka. Ite jäin sinne ystävän luo laulamaan lisää Singstaria muun muassa. Sen jälkeen kun kokolta palasivat, niin muutama katse ja hymy ja virnistys ja kiusoittelu niin sadattelin sekä itseäni että ei-prinssiä. Ei näin, ei näin, ei ollenkaan näin. Aikani taisteltua itseni kanssa, sain lähdettyä yöllä kotiin, vaikka ei-prinssi antoi ymmärtää, että olisi halunnut minun jäävän, sanoikin niin. Kun olin lähdössä, niin koitti lapsenomainen herttainen kiusoittelu siinä meidän välillä, jonka ansiosta taisin virnuilla koko hemmetin matkan kotiin ja virnuilen kyllä vieläkin. Voi apua. Että osaankin olla kiva itelleni, kun annan ilomielin loistavan tilaisuuden jollekin sekoittaa pääni jälleen kerran. Ja lähtöön on aikaa alle kuukausi. Voi typerys. Että kun noita pillerinpyörittäjiä tulee vastaan koko ajan, eikä niistä voi kuin tykätä. Voi pilleri tosiaan.

Sellainen oli sitten se juhannus. Huomenna takas leirille, tai siis uudelle riparille, joten tässä tulee jälleen viikon tauko postauksissa, lupaan yrittää heti ensi lauantaina kirjoitella jälleen! Ja ihanaa, maikkari lupasi, että kesä tulee ensi viikolla tännekin vihdoin ja viimein! JEEEEE! Ü