Ja kohtahan minä niin teenkin, tämän vuorokauden puolella lähden Savosta kohti Helsinki-Vantaata yöbussilla ja huomenna lähtee lentoni kello 7:05 Frankfurtin kautta New Yorkiin. Enkä ole edes vielä pyykännyt kaikkia vaatteita saati sitten pakannut tosissaan ja punninnut ja miksi ihmeessä jätän kaiken aina viime tippaan...? Öö en tiedä. Oon kyllä paljon tehokkaampi paniikissa.
Syy siihen, etten ole postausta tehnyt tätä aiemmin, on, että olin tiistaista perjantaihin Metsäkartanolla Rautavaaralla varhaisnuorten telttaleirillä, eikä siellä paljoakaan nettiä näkynyt, joten se selittää sen. Toinen juttu on, että nyt perjantain ja lauantain on pitänyt tosissaan toimittaa asioita ja nähdä ystäviä "viimeistä kertaa". No viimeistä ennen kuin lähden.
En oikeastaan jaksa selostaa viimeisestä leiristä, oli kivvaa ja erilaista. Korikiipeilin, tein helmikoruja ja olin ohjaaja, nukuin teltassa, viimeisenä yönä satoi hirmuisesti ja kökötin puoli yötä puolijoukkueteltassa kipinävuorossa. Hassu tapa viettää viimeistä viikkoa, mutta erittäin hyvällä tavalla :)
Sitten perjantaina suoraan töistä päästyäni jatkoin melkein Iisalmeen muutaman ystävän kanssa syömään. Kiinalaiseen päädyimme ja tilasimme ruokaa koko pöydän täydeltä. Naurettiin, juteltiin, syötiin, oltiin vain siinä toistemme seurassa. Nautin hirmuisesti siitä, kun sai hetken olla kaikkien kanssa ja pitää hauskaa, ennen kuin tosiaan on näkemättä vuoteen. Ellei joku päätä lentää Atlantin toiselle puolelle luokseni, vink vink! Ravintolasta jatkoimme Cittarin kokisostosten kautta rannalle, jossa istuttiin hetki, sitten ajeltiin hetki, sitten seisottiin ikuisuus parkkipaikalla (kiva ikuisuus tosin!) ja sitten kotia kohti. Vielä kävin teetä juomassa ja höpöttämässä Hilkan luona, sitten suuntasin kotiin tekemään saamattomia hommia ja menin ihan liian myöhään nukkumaan. Pikkuisen unirytmi sekaisin (sitähän ei toki huomaa tämän tekstin kirjoitusajankohdasta...) !
Lauantaina nukuin pitkään, kun äiti suostui viemään siskon aamulla junalle, joten otin hieman unta takaisin. Olen itse asiassa katsokaas varautunut siihen 7 tunnin aikaeroon :D New Yorkissa kello olisi vasta 19.33 nyt, että eipä ihme kun ei väsytä! Niin, sitten aamupäivästä suuntasin jälleen Iisalmeen, teettämään viimeisiä kuvia ja tekemään viimeisiä ostoksia. Siellä nopeasti muka kävin, sitten kotiin saattamaan taas tekemättömiä hommia loppuun ja jälleen nokka kohti Iisalmea. Tällä kertaa oli suunnitelmana mennä katsomaan uusin Potter Terhin ja Rosan kanssa. Ja kyllähän se suunnitelma onnistuikin, saatiin hyvät paikatkin teatterista ja elokuva oli... no, se oli Potter, must see! :) Sen jälkeen mutkan kautta kohti Cavea (eli baaria), sinne juomaan kahvia, puhumaan kirjoista ja öö... siitä kuinka hölmöiltä saatettaisiin ehkä jonkun silmissä näyttää. Hyvä me! Oleilua vaan, viimeiset tanssit baarissa (:D) ja Sonkajärveä kohti. Tytöt kävi vielä meillä teellä (kun ei ole ketään kotona...) ja sitten kello alkoi jo näyttää sen verran, että oli pakko sanoa näkemiin ja hyvää yötä.
Olen kyllä yksi tunteiden sekamelska. Silmät kostuu aina välistä ihan kummallisissa tilanteissa omista ajatuksista, pikkusisaruksille ja äitille heihein sanominen oli kamalaa, samoin kun ystäviä näki vikan kerran pitkään aikaan. Huomenna on tiedossa isille heipan sanominen. Ja Tuikulle. Siinä vaiheessa itken, hassua. Ihmisiin tosin on paljon helpompi pitää yhteyttä kuin hevoseen. Ja Tuikulla on minuun maailman rauhoittavin vaikutus. Se vain on niin.
"Suddenly I see
Why the hell it means so much to me"
Oliot, turha kuvitella, että unohtaisin <3
2 kommenttia:
Oohlalaa! Nytkö se on lähdön paikka :)
Ihananmahtavaa New Yorkin viikkoa ja lykkyä pyttyyn perheen kanssa :) itsellä on menny täällä ihan hurjan hyvin ja viihdyn mainiosti! Muista ottaa paljon kuvia!!
Kiitoksia :) Ihanaa että sinulla on mennyt kaikki hyvin! JA kyllä varmasti otan paljon kuvia, niin paljon kuin saan mahdutettua ja kerkiän! :P Huomenna se lähtö on juu.
Lähetä kommentti