"I'm hanging out in the sun"

Jepjep, taalla ollaan, "kotona" :) Ja tanaan on pieni hengahdystauko, joten kirjoitellaanhan naista paivista Amerikan mantereella.

Long Islandilla, Oakdalessa, St. John's Universityn campuksella meni siis alkuviikko, opiskellen. Ja minulla oli oikein kivaa siella, olenkohan jotenkin sekaisin, no, en usko :D Taytyy nyt alkuun mainita, etta olihan siella pari miinuspuoltakin, vessat/suihkut oli sellaisia, etta mieluummin valtti menemasta sinne. Eihan siina muuta, mutta kaipaisivat kylla remonttia. (Ainakin La Sallen pesutilat, muista en mene sanomaan...) Ja saippuakin haisi hirvittavalle! Yak. Siinapa se suurin. Perustana oli paivalle, etta seitteman aikaan alkoi aamupala, minun kohdalla bageleita ja kahvia, nam! Ja oikein hyvaa appelsiinimehua, mutta fruit loopseja, eli ehka maailman varikkaimpia muroja en uskaltanut maistaa :D mutta yksi auppari kommentoi tarpeeksi: "These do taste...colorful" Joten tyydyin oikein natisti bageleihini. Sitten vartin yli kahdeksan luokkaan, kymmenelta puolen tunnin break, sitten takaisin tunnille ja kahdeltatoista lounas. Minun luokassani oli siis noin 25 oppilasta jotka suuntasivat Massachusettsiin ja opettajana toimi ihanainen N joka opetti meita kuin pikkuisia esikoululaisia, minusta se tosin oli vain huvittavaa! Ja kaiken lisaksi puhui sellaista englantia, jota jokainen (ainakin melkein) ymmartaisi ja opetti asiat niin ihanan yksinkertaisina! Tunnit olivat toki aika pitkia ja varsinkin ennen lounasta ja iltapaivatunteina alkoi vakistekin vasyttaa hieman. Mutta muuten kylla pidin koulusta oikein paljon. Lounastauko oli siis tunnin, sitten kolmeen asti luokassa, puolen tunnin break, takaisin luokkaan ja kuudelta paivallinen. Noista ruuista, no, nehan oli sellaista laitosruokaa, mutta kylla niista sen tarvittavan energian sai, eika mikaan oikeastaan ollut sellaista, ettei sita soisi.

Illalla oli sitten enemman vapaa-aikaa, seka yksi workshop. Tai no, ekana iltana oli International sing-along, joka oli oikein kansainvalinen! Tai no, puoliksi saksalainen, sanottaisko, kun saksalaisia oli hurjat 88 ja yhteensa auppareita 171. Vaikka saksalaiset jaettiinkin kolmeen ryhmaan, niin silti, suomalaisia kun oli lavalla kolme kappaletta laulamassa silla kummalla kielella Janis istui maassa niin tuntui aikalailla erilaiselta se verrattuna saksalaisten esityksiin :D Ruotsalaiset kuitenki hurras meille! Ja toisena iltana oli Personal Safety Workshop, eli toisinsanoen hassunhauska poliisiseta kertoili kaikkea virallista maastaan! Ja hauskaa oli kylla, elikkas turvallisuus ja lait ei ole tylsa juttu! Taa poliisiseta oikeasti osasi naurattaa sita valtavaa tyttolaumaa. Tai no, olihan poikia hurjat 8 kappaletta. Taman kuullessaan officer sanoi: "All my life I've wanted to be someone important. I wanted to be an astronaut, or the president. But now I know what I want to be. Do you know what?" Aupparikuoro vastaa: "A police!" Ja tahan poliisiseta: "Oh no, I want to be one of those guys here!" Okei, en osaa kertoo sita yhtaan hyvin, mutta jos olisitte kuulleet poliisisetaa, niin olisitte nauraneet! Ja poliisisetalla oli oikein moottoripyora, ehka harrikka, en tiia, mutta kivaa oli se!

Torstaina oli sitten muutama oppitunti aamusta, kaikkea kivaa, todistukset ja NYC! Ohhoh, voi herranen aika, NYC oli mahtava :) Vaikkakin satoi ja tuuli, mutta hei, ei tassa sokerista olla. NYC tulee tanne viela kuvakertomuksena, joten saastan sen selostuksen sinne.

Perjantai kului siis matkustaessa Long Islandilta Topsfieldiin. Koululla sanoin heihei suomen puhumiselle ja kavereille, paitsi niille, jotka tuli samaan bussiin minun kanssa. Bussimatka meni torkkuen, jutellen historiasta ja kielista, opin lausumaan saksaa, uskotteko? Ja tietty politiikasta, varsin intellektuellia. Bussi teki kaks pysahdysta. Eka oli White Plainsissa, jossa lahes puolet bussilaisista poistu, toinen puoli katto naama kiinni ikkunassa kun toiset tapas host familynsa. Ja jo siina vaiheessa oli perhosia aika runsaasti vatsassa! Entas sitten kun Newton alkoi lahestya? Voi apua sita jannitysta, kun tahyiltiin perheita ja sitten kun tunnistin oman isantaperheeni, niin huojennus valtasi, kun sain tytolta piirrustuksen ja USA:n lipun, ihanaa, nyt sita oli sitten perheen luona. Tai no, viela oli edessa matka Topsfieldiin. Ja liikenne oli hirvea! Matka kesti yli puolet pitempaan traffic jamin takia, mutta no, perille paastiin. Illasta syotiin viela kotona ja kaytiin jatskilla aivan ihanassa jatskipaikassa. Huge kiddie size, wonderful Peppermint Stick flavour! Jatskini oli vahan niin kuin polka Suomessa, mutta paljon parempi. Sitten lapset ja aikuiset nukkumaan, uupuneina koko hurjasta paivasta! Tanaan oon lahinna hengaillu, ollu hetken lasten kanssa, opetellu hieman ajamaan, ottanu aurinkoa, lukenu lehtia, uinu uima-altaassa ja tammoista. Aiemmin meinasin purkaa laukutkin, mutta noo, en saanu aikaiseksi.. Nyt pitaisi tehda siis se! Ja miksi on ollu nain vapaa paiva? No siksi, etta host mum on etsimassa taloja (muutetaan tassa lahiaikoina!) ja lapset on isansa luona. Etta on vaan talo ja mina. Ja kissa. Ja laukut purettavana!