Michael Jackson tuli tutuksi vanhasta vinyylistä, jonka löysin joskus hyllystämme. Lumoonnuin siitä, laulut olivat yksinkertaisesti niin hienoja. Ei minusta fania kuitenkaan tullut, en oikeastaan ole koskaan ollut minkään fani, en tämänkään. Tai sitten ihan omalla tavallani. Pari vuotta sitten sain pari levyä ystävältäni (kai), joissa oli Jacksonia ja Jackson 5:lta yksi laulu. Tykkäsin edelleen.
Tänään sain aikaiseksi katsottua koosteen Michael Jacksonin muistotilaisuudesta, koska en ole halunnut uskoa, että Michael Jackson on kuollut. Jackson vaikutti yksinkertaisesti sellaiselta hahmolta, joka ei vaan kuole. Vähän niin kuin joku satuhahmo. Osaa sitä ajatella hassusti. Meinasin katsoa sen koko tilaisuuden, seitsemän tuntia, onneksi en sitä tehnyt, sillä jo vajaat puolitoista tuntia sai minut itkemään. Michaelin tyttären puhe. Ajatella.
2 kommenttia:
Kiva kun joku muukin ajattelee Jacksonista samalla tavalla kuin mie. Ei se vaan voi olla kuollut! En miekään fani ole, mutta Jacksonissa on jotain samaa ku Elviksen kuolemassa. Ei sitä voi uskoa. Eihän sellanen legenda kuole.
Miusta oli uskomattoamn julmaa laittaa tyttö puhumaan siellä lavalla. Raukkaparka.
Nimenomaan legenda! Mutta legendathan eivät koskaan kuole, ja näin juuri on :) Uskoisin kuitenkin, että tyttö on itse halunnut puhua ja sanoa, mitä sanoi, vaikka koko perhe hössäsikin siinä ympärillä. Se kyllä oli kaikkein kaunein puhe siinä muistotilaisuudessa, yksinkertaista tunnetta.
Lähetä kommentti