"The way things are is alright for me" part un

Kyllä, viimeisimmästä postauksesta on lähes kaksi viikkoa, mutta eipä kukaan ole mitään valittanut eli siis kommentoinut, niin en ole saanut aikaiseksi kiireen keskellä kirjoitettua!

Mutta nyt, nyt on sellainen hetki, että voisi laittaa asioita paperille. Tai siis koneelle, näyttöön, nettiin. No kumminkin.

Juhannuksen jälkeen suuntasin siis kesän toiselle riparille ja se viikko meni ihan rattoisasti siellä! Ja oli kyllä erilainen ripari kuin se ensimmäinen, muttei hyvällä eikä pahalla. Pelkästään erilainen. Tosin se laskettakoon plussaksi että tällä leirillä leiriläiset osasivat nukkua! :D Muutenkin oli aktiivista ja innokasta porukkaa, oli helppo tehdä töitä ja niin edes päin. Sellaisia perusriparihommia. Ei näistä ripareista oikein irtoa tämän enempää kirjoitettavaa, kun hieman turha kirjoittaa, kun ne jutut kehittyvät siellä keskellä korpea leirikeskuksessa, elävät siellä ja pilkahtavat ehkä muistoissa. Yksi peleistä tosin täytyy kertoa, onnistui nimittäin ensimmäisen kerran koko minun ripariaikana! Hurja Batman-peli nimittäin! Pelihän alkaa jo ensimmäisenä iltana, kun joku isosista kysyy joko harkkarilta tai ohjaajalta jotain tämän suuntaista: "Hei voitaisko olla sitä YHTÄ peliä, jooko?" ja vastaus kuuluu näin: "Ai sitä? No ei olla tänä iltana ainakaan, katotaan sitten myöhemmin." Ja näin jatkuu koko leirin, tietenkin isoset on aina vaan innokkaampia ottamaan juuri tämän YHDEN pelin ja leiriläisetkin innostuu siitä, kyselee mikä peli se on ja niin edes päin. Leiriläisille ei tietenkään voi kertoa, että minkälainen peli on, se mitä saa kertoa, niin on, että peli on tosi hauska, joskin aika hurja ja vaarallinenkin. No viimeisenä päivänä joku isosista sitten kysyy sovitussa välissä, että "Hei, nyt viimeisen päivän kunniaksi, ollaan vihdoin sitä peliä?!" No ohjaajan on tarkoitus hieman vastustella ja keksiä verukkeita (huonoja) ja lopulta myöntyä. Sitten pelin leikkiosio alkaa. Leiriläisiä käsketään hakemaan pyyhkeensä (jos on, tai vaikka hupparit) ja tulemaan tietylle paikalle. Sitten siinä painotetaan, että nyt kuuntelette, olette varovaisia, tässä voi oikeasti sattua ja teette miten isoset tekevät, täsmälleen samalla tavalla, ettei vain satu mitään. Sitten tulee jänittys ja nauru ja kaikki siihen melkein :D Ja tietystä merkistä isoset aloittaa pelin. Eli levittää kätensä (pyyhkeet kuin siipinä) ja alkavat juoksennella ympäriinsä ja huutaa: "Tititititi Batmaaaan!". Ja that's it! Olin kuolla nauruun tuolla leirillä kun katsoin leiriläisten ilmeitä, olivat ihan että mitä tämä nyt oikein on? Ja sitten tajusivat että niitä on huijattu! Hihhih, pitäähän johdonkin saada pitää kivaa!

Sellainen oli siis se leiri, sitten sain sunnuntaina (tai no maanantain puolta se oli) niin ihanat ystäväni Tanskasta ja Ruotsista vierailulle :) Ensimmäisenä miettivät, kello yhden aikaan yöllä, että eihän täällä ole vielä edes pimeää! Valistin sitten, että no, ei sen tämän pimeämmäksi kyllä mene. Lentokentältä heidät siis hain ja hurrauteltiin kotiin ja suoraan nukkumaan, kaikki ihan uupuneina. Minä suunnistin aamulla hierojalle (ah mikä ihana tunne, kun lihakset on rentona ja jumikohdat vähän aukeaa..!) ja kun vieraani heräsivät niin suunnistimme tuohon lähimpään cityyn eli Iisalmeen, hieman shoppailemaan ja syömään ja nauttimaan ihanasta kesäpäivästä. Katsoimme myös leffaa sitten kotona, kiersimme kylää kävellen, visiteerasimme lähes kaikki leikkipuistot (hurjat kaksi kappaletta) ja saunoimme! Elämänsä ensimmäistä kertaa olivat kunnon saunassa ystäväiseni, ja tykkäsivät heti! Tosin tämä nyt oli vaan miedompi versio, kun en minä heti viittinyt laittaa yli 80*C:n sitä lämpöä, kun eivät ole tottuneet. Oli hauska kyllä, kun ite on tottunut saunomaan ja nämä ihmettelivät sitä tunnetta siellä saunassa, että hikoaa ja iho tuntuu kuitenkin puhtaalta ja mitä? No, sitten nukkumaan melkein saman tien, saunan jälkeen kun ramasee ihan kiitettävästi. Tiistaina "rannalle" kun yksinkertaisesti oli niin hieno päivä vain makoilla jossakin ja nauttia auringosta. Poltinkin itseni, taitava olen, tiedän! Sitten kävin heppailemassa hetken ja loppuilta telkkaria. Keskiviikkoaamuna heppailemaan jälleen ja sitten vierailimme kirjastossa ihmettelemässä suomen kieltä ja kaikkea jännää, rannallekin ajateltiin suunnata, mutta kun päästiin sinne ja asetuttiin ja hieman uitiin, niin ukkonen tuli ajamaan meidät pois.

Ja sitten oli tullut postia! Tämähän oli siis keskiviikko, ensimmäinen heinäkuuta, jolloin olisi tarkoitus olla mahdollisen hyväksymiskirjeen tullut. Ja kyllä, postin seassa oli paksu kirjekuori Oulun yliopistosta! Pompin puolen matkaa pihaan päin ja samalla avasin kirjekuorta kädet täristen ja siellä luki seuraavaa: "Sinut on vuoden 2009 opiskelijavalinnassa hyväksytty opiskelemaan Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan." Anteeksi kuinka? Muistanette miten en mielestäni ollenkaan onnistunut niissä pääsykokeissa, mutta silti pääsin opiskelemaan vain ja ainoastaan sinne minne halusinkin! Wuhuu! Siispä lakkiaislahjaksi saatu viinipullo vain auki, nyt oli sellainen tilaisuus kyllä että JEE! Hurjasti poksahti korkkikin pihalle ja istuttiin ystävieni kanssa juomaan oikein hyvää kuohuviiniä ja syömään feikkidominokeksejä. Nam. Se oli kiva hetki.

Illalla työpalaveri Eukonkannoista, sitten ajeltiin mökkeilemään. Pitsaa syötiin, tutkailtiin vanhoja vinyylejä ja saunottiin ihan oikeassa puusaunassa. Oli ihana, varsinkin, kun oli uusi kiuas ja hyvät löylyt! Nukkumaan joskus myöhään ja nukuttiinkin myöhään. Päivällä heräily ja brunssi (leipää :D) ja sitten suuntaus toiseen cityyn eli Kajaaniin, jossa markettikadun kiertämistä ja shoppailua. Sitten Sukevalle toisen Ässän luo, veneretki ja kiikkumista, leikkikentän testaus, Sonkajärvelle ja toiselle leikkikentälle ja Kivisillalle ja öö, nukkumaan..?

Ja nyt pitää käydä papereita läpi, että saa jotain "hyödyllistä" tehtyä... Part deux coming soon!