"But you don't know how to fly"

Niin, joo, tiedan, kukaan ei tykkaa luovuttajista. Kukaan ei tykkaa epaonnistua. En minakaan. Mutta ihan tosissani yritin, tiedattehan? En mina tanne asti lentanyt epaonnistuakseni. En todellakaan istunut 9 tuntia lentokoneessa, sita ennen 1,5 tuntia Helsingista ja ties kuinka kauan bussissa Helsinkiin. Ja viela 6 tuntia Long Islandilta! Plus automatkat siihen paalle. Ja kaikki muu, ihan tosissani halusin onnistua! Mutta minkas teet, USA on ihan liian iso maa minulle.

JA tassahan oli tietysti kyse perinteikkaasta amerikkalaisesta aamupalasta! Ei hemmetti! Blueberry Pancakes, 3 pannukakkua, mustikoita niissa, plus siirappia. Voi tajuton, se naytti olevan ihan ok, etta kylla mina tuohon pystyn, MUTTA EI. Se jai siita yhdesta pannukakusta kiinni. Pannukakut 1 - Susette 0. Muutenkin, kuvittelin taman koko annoskokojutun hieman liioitelluksi, mutta ei se ole. Ensinnakin, huomasin sen jo NYC:issa, kun tilasin McDonald's:issa pienen kahvin (miksi oltiin siella, long story...) ja se kahvi oli isompi, mita on Suomessa ees mahdollista saada samaisessa paikassa! Toiseksi, se huge kiddie size jaatelo, jonka syominen teki tiukkaa. Ja kolmanneksi, eilen kun oltiin shoppailemassa One Square Mallilla saksalaisten A:n ja S:n kanssa, niin en muistanut sanoa, etta haluan pienen pirtelon, niin sitten eteen iskettiin sellainen litran muki! Upsista. Ja sitten siita viela loytyi sellainen outo punainen hiutale sielta ja valitin siita ja tarjosivat toista, ja sanoin etta ei kiitos, saisinko kahvin. Ja muistinko sanoa etta pienen haluan, opinko edellisesta, no en tietenkaan! Ja sain litran mukissa valtavan jaakahvin. Onneks puolet oli jaita :D Ja sitten tuo aamiainen. Mutta kylla mina viela onnistun!

Muuten, kiitos kysymasta, kaikki on sujunut suorastaan MAINIOSTI! Ensimmainen tyoviikko meni, no, toita tehden, ja valilla tylsistyen, mutta minkas teet, kun host mum tyoskenteli kotona, niin piti nayttaa kiireiselta eika oikeastaan voinut sitten tehda mitaan hyodyllista, kun olin jo tehnyt kaiken tarvittavan ja lapset nukkui. Jippiajei. Mutta muuten, haluatteko tietaa normaalin tyopaivani rytmin? Se on sellainen, etta aamulla heraan seitteman aikoihin, puol kahdeksan alan houkutella lapsia aamupalalle, aamupala, vaatteet paalle ja aurinkovoide ja hyttysmyrkky (hyvalla saalla vaan uikkarit paalle, menevat koulussa uimaan..), lounaat valmiiksi mukaan ja kaikki muu tarvittava kampe laukkuihin, lapset autoon ja kouluun. Koulu alkaa 8.30 ja paattyy 12.30. Tassa valissa mulla on niin sanotusti vapaata ja teen mita jaksan silloin, lahinna makoilen ja olen vaan (tai norttaan), koska taa uuteen maahan ja arkeen totuttelu vaatii veronsa, vaikka nukunkin ihan hyvin, ja valilla on ihan hyva vaan antaa aivojen tylsistya hetken. Muun muassa katsomassa Disney Channelia! (Kylla, olen jo 19 vuotta, uskokaa pois vaan) Sitten puoli yhdelta lapset haen koulusta, laitan pojun paivaunille ja tytsilla on quiet time, eli saa levata omassa huoneessaan tai leikkia hiljaa. Nain jatkuu parin tunnin ajan, sitten syodaan pikkuinen snack, ja leikitaan kunnes host mum tulee kotiin paivallisen aikoihin. Ja ilta on sitten suhkot vapaa. Tosin ajoittaisia iltatoitakin on. Ehka enemman kuin saisi olla. Mutta noh, katsomme. Tama kun nyt on tallaista hulabaloota, kun muutetaan syyskuussa, mutta viela ei ole tietoa etta mihin pain. Ihan tahan lahelle, mutta taloa ei ole viela nakyvissa. Etta tahan totutteluun lisataan sitten talonetsinta! Ihan siis kiiretta pitaa, siksi en oo paljoa kerennyt kirjoitellakaan, etta mita tapahtuu, ja kun kaiken lisaksi ei viela ole omaa lapparia. Mutta se on hankinnassa! (Suorastaan arsyttaa taa talon koneen kaytto, kun se nyt on lahinna silloin kun oon ihan yksin kotona, joten illallakaan ei paljoa kaytella ja argh. Oma kone paras kone.)

Vapaa-aikakin meni eka talossa, mutta sitten loytyi onneks aupparikavereita, yksi aivan ihana erityisesti, tassa ihan lahella, saksalainen A, jonka kanssa on tullut vietettya nyt aikalailla aikaa, tyhmaa vaan, kun han lahtee 5 viikon paasta. Puhpoh. Mutta mita on tehty? Shoppailtu! Ei hemmetti, kaks ostoskeskusta nahny jo taalla, ja valtavia ne! Ja rakastuin heti ensimmaiseen, Northshore Malliin, pakko paasta sinne tassa, kunhan auton tuulilasinpyyhkijat saadaan korjattua. Niin minun tuuria, etta ne paattaa nyt sanoa ittensa irti kun mina haluaisin pikaisesti kayda jossain. Ja niin, sitten lauantaina lahdin A:n mukaan tan isantaperheen beach houselle. Oi ihana Atlantti! Taa isantaperhe on hieman rikkaampi ja tuntui olo kylla aika hassulta, kun istuttiin moottoriveneen kyydissa Atlantin vesilla ja otettiin aurinkoa semmoisella ei-julkisella rannalla. Tosin voisin kylla tottua siihen ;D (Eli I need a guy with a boat!) Ja ihan vain tiedoksi, grillaus sellaisella venegrillilla on ehka maailman jannittavin asia! Tan perheen isa ja hanen kaveri paattivat tehda hot dogeja kaikille, kun paivan aikana kerkes nalkakin tulla. Eka grillauskerta meni ihan hyvin, hot dogit oli hyvia, varsinkin se sinappi. Nam. Sitten toinen grillauskerta. Ensinnakin tan grillin kiinnittaminen veneeseen kesti pitempaan kuin itse grillaaminen, vaati monta melkein-kirosanaa ja oudohkon systeemin. No, toisella kerralla siis lisaa makkaroita kehiin. Grillimestari kaansi selkansa, haki jotain rannalta ja puff, grilliin ilmestyi liekit ja paljon savua! Hah, kaasu vaan irti ja liekit hiljalleen hiipuivat. Mutta koska kaasupullo lahti, niin grillin herkka tasapaino jarkyttyi ja puolet makkaroista sai hieman merisuolaa :DD Tata oltiin odotettu koko grillaamisen ajan, etta ne makkarat tipahtais sinne! Kyyneleet valui kun ei voinu muuta kuin nauraa. No, siita sitten silla ihanalla veneella takaisin beach houselle. Merituuli puhalsi, hiukset hulmusi veneen kiitaessa kohti rantaa ja aurinko paistoi edelleen lampimasti. Ja siina tilanteessa ei voinut olla muuta kuin hetkesta onnellinen :) Illalla viela pikasuihkut, pizzabagelpaivallinen ja Harry Potter kutonen kattomaan uudestaan, kun A ei ollut sita viela nahnyt. Ja talla kertaa se oli PALJON pelottavampi kuin edellisella kerralla, vaikka tiesi mita tapahtuisi, tai ehka nimenomaan siksi. Tai siksi, etta se oli yonaytos ja mina olin hieman vasynyt. Hehheh. Ja eilen, Sunday = shopping :)

Ekan viikon alussa tuntui olo kylla vahan mokkihullulta, ja hieman yksineisaltakin, kun ei taalla ollut kavereita heti, eika oikein Suomeenkaan voinut soitella, kun ei ole puhelinta, eika skypekaan toimi. Tai siis, kun ei ole sita omaa konetta. Sita siina sitten huomas, kuinka hemmetin paljon rohkeuttaan ammentaa hyvilta ystavilta, ja kun ei ole sellaisia tukemassa sinua, ketaan rakasta ei ole lahella, niin sita tajuaa oman pienuutensa. Ja ujoutensa. Sita tajuaa, kuinka paljon kaikilta rakkailtaan saa. Kylmat vareet vaan kulkee kun aattelee ystavia kotona, ihan hemmetinmoinen ikava ja niin hemmetin outoa, kun ei voi vain ja soittaa jostain turhanpaivaisista hauskoista asioista, jota taalla tapahtuu ja on vaan niin hemmetin kaukana.

Mutta joskus, niin kuin nyt, sita on pakko lahtee kauas etta oppii lentamaan. Tosin niin kuin selostin jo tuolle pikku-tytsille yksi ilta, niin your love ones, who you love so much, they will be always right here >> <3