" 'Cause it'll give me time to think"

Varoituksen sana kaikille tuleville auppareille. Hankkikaa tekemista ainakin joka kolmannelle paivalle. Muuten iskee mokkihoperyys. Tuli huomattua eilen. Keskiviikko kun oli Veteran's Day ja hostmum pyysi nimenomaan pysymaan kotona, siis minun ja lasten, kun han halusi tehda jottain kivaa lasten kanssa iltapaivalla. Mutta sitten tyoskentelikin viiteen asti ja lahti hoitamaan kyntensa tyton kanssa kello 5.15 pm ja mina ja poika jaatiin kotiin kattelemaan Cars-elokuvan patkia youtubesta ja arsytti, koska olisin voinut lahtea lasten kanssa pienelle "vaellukselle" kolmen muun aupparin kanssa, C:n kotitalon metsiin koska oli niin natti ilma ja lapsilla ei ollu koulua pyhan takia, mutta EI, me jumitettiin kotona ihan turhan paiten. Ja sitten kun siita olin raivonnut puhelimessa C:lle, niin hostmum ja tytto pyorahtavat takaisin 45 minuuttia myohemmin ja olin ihan innoissani etta jee, nyt mina paasen lahtemaan aikaisemmin S:n luo, mutta ei, hostmum kysyi minulta etta voisinko kuitenkin tyoskennella seittemaan, kun han haluaisi ottaa pitkan kylvyn. Anteeksi?? No eihan mulla nyt ole paljoakaan sananvaltaa siihen, koska hostmum tekee ihan miten haluaa, hanhan se minun pomo on. Meinasin siina sitten jo panikoida etta eijjeijei, tytot tapaa seitteman aikaan, etta pitaisi lahtea aikaisemmin, mutta onneksi C oli ihana ja sanoi, etta voi odottaa sen puolisen tuntia minua, etta voidaan menna yhdessa. Mita tekisinkaan ilman ihanaista C:tani? No, tein sitten ruokaa ja leikin lasten kanssa sen aikaa kun hostmum nautti kylvystaan ja kun paivallinen oli valmis, niin tama oli EDELLEEN kylvyssa. Voi vinetto, sanon mina. Mutta niin, sain kuitenkin lahdettya vain 5 minuuttia myohassa, joten menihan se ihan hyvin sitten. Paasin ulos talosta. Vaikka niin, tykkaan perheestani tosi paljon, mutta kuitenkin, ei sita talossa jaksa koko aikaa olla, kun se kuitenkin on myos tyopaikka. Tapasin uuden aupparin, muistaakseni saksalaisen, S:n, joka oli saapunut Jenkkeihin puolitoista viikkoa sitten. The new girl indeed! S vaikutti oikein mukavalta ja sovittiin jo, etta voitais jotakin tehda viikonloppuna, kun ruotsalaiset tytsyt matkaavat kurssilleen Philadelphiaan. Ja jotain tekemista ma tarttenkin, muuten tuun taas mokkihoperoks ja alan varmaan puhua itselleni! Kissalle kun puhun jo. Opin ehka kohta maukumaan niin, etta voidaan alkaa keskustella ydinfysiikastakin, nyt on vaan avaruustekniikkaan tyydytty. Herra kun on aika itsepainen, tanaan se potki (kylla, kissatkin potkivat) minun jalan alas sohvalta, koska halla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaa. Mutta niin, keskiviikkoilta meni sitten hiusvarihuuruissa, kun varjattiin molempien ruotsalaisten S:ien hiukset ja huuhdottiin vari pois tiskialtaassa. Ei oo ennen tullu sitakaan tehtya, ja kun se on vahan semmoinen riskialtis paikka, niin hiustenvarjaamiseen tuli todistetusti tarpeeseen 5 tyttoa. Varjattava, varjaaja, korvien pyyhkija (se on tosi inhtottava kun korviin menee varia, siis korvanlehtiin, eikos?), sitten huuhtelija ja hoitoaineen levittaja. Paljon on hommaa moisessa. Nain siis keskiviikko, hopistiin ja paivitettiin viikkoa, ihana. Saa puhua ikaisillekiin joskus. Ja haipyi mun mokkihoperyys hetkessa kun sai purkaa ajatuksiaan poikke!

Ja iasta puheenollen, kun juttelin suomalaisen A:n kanssa muutama tunti sitten, niin tajusin, etta ALLE (jos lasken oikein kuukaudet) puolen vuoden paasta taytan 20! Herranen aika, aloin miettimaan etta oon melko vanhus jo ;D No ei, mutta oikeasti, kun mietin vaikkapa äitiäni, niin kun han oli 21 niin han meni naimisiin isäni kanssa ja 22-vuotiaana han sai minut. Hah, ei taida mun kohdalla haakellot soida 21-vuotiaana ei juu ei, ois se mieskin pitany vissiin loytaa jo, etta vois ens kesana alkaa haasuunnitelmat ja sita seuraavana sitten haat. Ja vauva ois sitten sita seuraavana. Juu ei. Tai no, koskaan ei pida sanoa ei koskaan, mutta minusta vahan niin kuin tuntuu, etta en ole suunnittelemassa haita kesalla 2010! Mutta siis, aloin miettimaan vahan turhan kauas ehka, mutta aika menee hurjan akkia. Tammoinen ikakriisin pilkahdus melkein kai jo, hui. Oottakaas vaan kevaalle niin hypin ehka seinille.

Ja viime viikonloppu oli kiva. Lauantaina kaytiin IKEAssa jalleen, mutta eri seurassa, kolmen ruotsalaisen, yhden suomalaisen ja yhden aussin voimin. Ja hieman pidemmalla aikataululla kuin viime kerralla, kun viime kerralla lahdettiin viiden aikoihin ja IKEA meni kiinni seittemalta. Ja piti ajaa Bostonin ruuhkan lapi. FIKSUA. No nyt oltiin hereilla jo kahdeksan aikoihin, ja kylla, oli lauantaiaamu ja puoli yhdeksalta oltiin jo menossa, suunnattiiin aussi-B:n luo, sielta yhteen autoon kaikki, sitten Dunkin' Donuts:in aamupala autoon mukaan ja moottoritielle kohti "kotia". IKEA oli yhta hurmaava kuin aina, kaikki ne skandinaaviset variyhdistelmat ja kankaat ja kaikki, ihanaa, tuntui kuin olisi ollut kotona tosiaan, oi. Mukaan sielta nyt ei kovin paljoa tarttunut: orkidea, semmoiset kiva valkeat pyoreat sailytyslaatikot ja ruukku ja lautanen orkidealle. Katellaan etta miten kauan se pysyy hengissa, silla talla hetkella ylakerrassa ei oo lammitysta ollenkaan, siina on joku tosissaan vikana! Sitten Swedish Market oli jalleen houkutteleva, ja urheasti ostin VAIN Maraboun suklaata ja ruisleipamixin (no tottahan toki, miten amerikkalaiset tulisivat ilman mixeja toimeen...?) Ja tottahan toki, siella oli edelleen minun pikku unelmaolohuone, jonka joku paiva viela saan. Oottakaas vaan. Sohvakin oli niin taydellisen pehmea, voi etta. Mutta kahvikupissa oli polya. Silla tavalla mullehan ei koskaan kavisi. Ei ikuna!

Sitten kotio, hurautin autolla ihan Andoveriin asti auttamaan perhetta, kun lasten daddyn aikataulut oli jalleen hieman erikoiset niin mina "paivystin" kotona ja autoin perhetta lahtemaan ja sitten suuntasin takaisin itaan pain, pikaisille joulushoppailuille. Ja oli muuten tuloksekasta, loysin pikkuveljelleni ehka maailman mahtavimman joululahjan! Vaan en paljasta sita nyt, silla pikkusiskoni, joka ehka tata lukee niin sitten saisi sen tietaa ja voisi vaikka vuotaa pikkuveikalle, se ei ois kiva ollenkaan ei. Ja oisin ostanu pikkuruisimman pikkusiskoni joululahjan kans, mutta mulla ei silla hetkella ollu $80 takataskussa Disneyn prinsessamekkoon. Taytynee kehitella jotain muuta. Ja oi ihanat ystavaiseni, olen jo valmiiksi pahoillani, etten voi lahettaa juuri sita mita haluaisin, mutta pakettien postitus on pirun kallista, joten jokainen saanee jotakin, muttei kannata korkeita odotuksia minun suhteen pitaa. Katotaan sitten kun tuun takas ;) Ellen silloin oo vielakin rahattomampi. Mutta lauantai olisi kruunattu viela Richardson's:in jatskilla, mutta mokomat olivat sulkeneet paikan jo.

Sunnuntaina herasin jalleen aikaisin (mikakohan mua oikein vaivaa??), tai no, oikeastaan jutellakseni iskalle, silla olihan isanpaiva. Jenkit viettaa jostain syysta isanpaivaa ihan eriaikaan niin mina aikaisemmin askartelin kortit isille ja papalle, vaan eivat olleet tulleet perille ajoissa :/ Mutta no, ajatushan se on tarkein, ei ajoitus! Mutta sen jalkeen suunnattiin neljan porukalla Bostoniin, toteuttamaan minulle Freedom Trail nro 2. Paiva oli uskomattoman lammin, auringossa olisiko noussut melkein pariinkymmeneen asteeseen ja kun oli selvitetty Freedom Trail plus sivureitit (!), niin kotona huomasin, etta minun jalat olivat verilla saappailla kavelyn johdosta. Ehka voisi korjauttaa ne kannat. Vaan oli kivaa :) Ja tata viikonloppua odotan, silla paasen tutustumaan saksalaiseen S:aan ja toivottavasti saan lauantai-iltana vahan ekstrarahaa ekstratoista! Toimin vahan laittomasti, juu, mutta hyssssh!