"Hey, what a beautiful mess this is"

Olen ihan koukussa Jason Mrazin We Sing. We Dance. We Steal Things-levyyn, enka tieda miksi, varsinkin kun vannoin etta herraa en kuuntele kun meinasin menettaa hermoni silloin kun radioasemat tuntuivat vain soittavan I'm Yours-kappaletta. Mutta sitten paatin kokeilla ja lainasin levyn kirjastosta (Andoverin kirjasto on taivas ♥) ja huomasin, etta herrallahan on aivan mahtavia kappaleita! Ja siksi ei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Ja nyt voin kuvitella kuinka joku koto-Suomessa (krohom, krohom) saattaa pyoritella silmiaan katon kautta kellariin..! Mutta se ja sama :P

Ja oon muutenkin varmaan aikalailla sekasin, silla tiistaina tein ihan valtavan pitkan paivan, kun taalla vaihtuu yha kylmemmiksi kelit, ja on jo monta viikkoa suunniteltu hostmumin kanssa etta paivitetaan tuon tytsin vaatekaappi, varsinkin, kun siella oli hellevaatteita ja villapaitoja sekasin, niin se vahan pursusi. Ja kun hostmum halusi olla mukana sita tekemassa, niin no, aikataulujen kanssa oli hieman hankaluuksia. Tai no, mun aikatauluista viis, mutta hostmumin aikaa odotellessa meni aika kauan. Mutta nyt saatiin se vihdoin tehtya ja kun lapset kasvaa niin nopeasti etta hurja, joten jokaista vaatekappaletta melkein piti sovittaa paalle ja sitten jarjestaa asukokonaisuuksiksi kaikki, joten aikaahan siina meni kylla. Ja hermoja, kun piti siis sovittaa vaatteita 5-vuotiaalle (mulla ois 5-vuotiaana kylla menny hermo moiseen hommaan, mutta noh, leikittiin fashion show'ta siina niin tytsi oli aika innoissaan!) ja sitten 3-vuotias piti pitaa kiireisena. Kiitos YouTube ja kaikki Cars-elokuvan innokkaat fanit, jotka on koonnu elokuvan parhaimpia paloja erinaisiin patkiin, pelastitte iltamme. Illallinenkin myohastyi hieman, silla haluttiin vaan saada valmista, kun keskiviikkona tuli uusi matto, niin ei voinut jattaa niita vaatteita vaan lojumaan sinne lattialle. Ruokapoydassa sitten lahes nuokuttiin hostmumin kanssa, kun 3 tuntia oli juostu paikasta toiseen ympari taloa ja ihan vaan vaatekaappia jarjestaessa. Kevaan suursiivousta odotellessa nytten. No kello naytti jo kahdeksaa kun kaikki oli saatu valmiiksi, eika mulla ollu minkaanlaista intoa jarjestaa mitaan sosiaalista toimintaa, joten karkasin kirjastoon, kun piti muutenkin palauttaa muutama kirja, jonka lapset oli lainannu. Jain jumittamaan sinne sitten, minnekas muualle kuin musiikkiosastolle, silla kirjoja mulla on jonossa jo kolme ja kun loysin netista aivan ihanan suuren kaytettyjen kirjojen kaupan, niin ajattelin alkaa odottelemaan yhden lempikirjailijani koko tuotannon pakettia kotiovelle. 5 kirjaa lahetyskuluineen hintaan $22, ei paha :) Nyt ei sitten jutella siita miten saan kirjat Suomeen asti. Onneks ne on pokkareita! Niin, kirjastossa jumitin ja sitten huomasin etta hitto kello on jo yhdeksan ja kauppa sulkee ovensa silloin, joten hurautin kaupan pihaan, kello naytti 9.03 pm ja juoksin ovelle natisti hymyillen etta saiskos akkia kaapattua mukaan maitotonkan? Kiltti kaupan seta paasti mut sisaan ja sano, etta juoksehan sitten. Niin mina nappasin sitten mukaan sen maitotonkan, bageleita, tuorejuustoa ja kaurapuuroa. Kaupan seta sitten ovella naureskeli, etta ei se koskaan oo pelkastaan maitoa. No ei niin!

Ja tiistaina tein sitten marraskuun automokan kans! Kattovalo autossa, jota en ikina kayta, niin olin maanantaina jattany sen paalle, huitassu repulla tai jotain, ja kun valosan aikaan parkkeerasin kotipihaan niin mina sita mitaan tajunnu. Sittenpa aamulla tiistaina, kun ensin hostmum halusi vieda lapset kouluun (MYOHASSA...!!) ja sitten se koituikin minun hommaksi, niin ei kaynnistynyt auto. Ei mitaan valoja ei mitaan. Hehheh. Akku tyhja. No, onneksi hostmum tyoskenteli kotoa tiistain niin hurautin hanen autollaan koululle ja takas ja sitten kun olin pihassa niin AAA:n tiimi olikin siella jo kattelemassa moottoria etta mikas tahan on nyt iskenyt. Sellainen mukava vanha seta jutusteli autosta kaikkea ja onnitteli sitten, etta hienosti tehty, et onnistunut pilaamaan akkua. JES! :D Hostmumin kanssa naureskeltiin, etta no niin, joskos tassa ois ollu sitten marraskuun auto-ongelmat, joulukuuta odotellessa :P

Keskiviikkona olin ihan innoissani, etta jee, mulla on lyhyt paiva jeejeejee! No ei ollu. Aamulla lapset ylos ja kouluun, sitten takasin kotio. Ja mulle ilmoitettiin, etta ei oo taukoa mulla paivalla ei. Voi veemaisyys. Syyna tietenkin mikas muu kuin se uuden maton tuleminen. Hostmumia autoin siivoomaan taman huonetta, ripustelemaan tauluja ja purkamaan muuttolaatikoita ja tallaista. Ei kai ihan mun tyonkuvaa, mutta noh, oisko siina pitany raivarit vetaa ja sanoa etta en hitto jaksa? Juu ei tosiaan. No jaa. Sitten kuskaus ja pojan kanssa touhuilu kun tytsi oli viety kouluun. Siina vaiheessa tuntuikin jo etta katto romahtaa paalle, kun tyomiehet oli saapunu ja alkanu raahaamaan tavaroita ylakerrassa ja repimaan mattoa lattiasta. Pojan kanssa lounastettiin vasaroiden paukkeessa ja sulkeuduttiin sitten tuonne lasitetulle terassille (joka on oikeasti vain 3-season huone, mutta noh, viltteja!) ja lueskeltiin kirjaa ja otettiin paikkarit. Sitten tulikin lasten isa hakemaan lapset ja mina siirryin projektini pariin, eli neulomaan niita sukkia kummipojalle, ja ne sukat pitais laittaa tosiaan viimeistaan maanantaina postiin, niin ne meneekin, nyt kun ei tanaan yksinkertaisesti saa laitettua, niin se on sama maanantaina laittaa. Tai lauantaina, taalla kun kulkee posti silloinkin luojan kiitos. Neuloin jo yhden parin, mutta sitten tajusin etta se lanka on 100% akryylia niin pisti hieman vihaksi. Onhan se akryylikin ihan hyva, mutta voi arsyttaa vauvan ihoa, niin sitten sunnuntaina kavin hakemassa uutta lankaa, bambu-villa-silkki-sekoitusta ja pehmeampaa lankaa en ole ikina nahnyt tai tuntenut. Ymm. Ja vasarat paukkas ylakerrassa ja mina katoin rikossarjoja jalleen, Law&Order-maraton tuli sopivasti. No, sitten piti hostmumin lahtea kokoukseen, joten mina jain vahtaamaan niita tyomiehia. Hohhoh, se minun lyhyesta paivasta. Saivat maton paikalleen ja kaiken valmiiksi vasta seittemalta. Ja tietenkin sen jalkeen oli kaikki lelut sun muut pikkuasiat ihan sekaisin ja mulla kesti tunti sen jalkeen siivota paikka inhimillisen nakoiseksi. Etta nain! Vaan sitten karkasin Starbucksiin, kun en ollut nahnyt ruotsalaista C:ta lahes viikkoon ja tuli jo hirmuinen ikava! Ja kerron teille nyt, etta vajaa 2 tuntia pelkkaa juttelua ja istumista ja Starbucksin kahvia (decaf tottakai, ei yota passaa valvoa!) on niin rentouttavaa. Ihana oli nahda C:ta, jonka voisin melkein sanoa olevan laheisin ystavani taalla. Hokasin, etta mun ystavapiiri taalla on aika ruotsalaispainoitteinen, hih, mutta se on ihan hyva, niin saan harjoitella tuota ruotsiakin valilla, ettei ihan unohdu!

Nyt nama loppupaivat on menny mukavissa tunnelmissa, semmoisissa normaaleissa, eilen kavin maistamassa pubitunnelmaa kun C:n hostmum jarjesti pubissaan semmoisen "naisten illan", jossa oli kaikkea pienta kivaa, hieroja, ennustaja yms. Tietty pubin juomia vain katseltiin, kun alaikaisia molemmat ollaan, muttei se nyt haitannut. Ruoka oli hyvaa ja seura ja kaikkea hauskaa siella oli! Vitsi jos ois rikas niin oisin ostanut jonkun ihanan korun silta korufirman leidilta, silla ne korut oli upeita. Vaan ei oo rikas kun menee rahat esimerkiksi tanaan loppuihin joululahjoihin ja ens viikon rahat menee sitten niiden joululahjojen postaamiseen. Jes. Etta parempi siella koto-Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikkuruisiin lahjoihin rakkaat! ;)

Ja nyt on tosiaan, tanaan tuli tayteen 4 kuukautta Jenkeissa. Aika naurettavan lyhyt ja pitka aika samalla. Tai siis, 4 kuukauttaa tuntuu tosi pitkalta, tai siis kuulostaa, mutta sen tuntuu niin lyhyelta, ihan niin kuin oisin ollu taalla ehka sen 4 viikkoa vaan. No ehka hieman pitempaan. Mutta etta 4 kuukautta! Hullua. Tamahan tarkoittaa sita, etta jo 9 kuukauden paasta tuun koti-Suomeen! :D Vaan niin, en silla "laske", etta mulla olisi taalla jotenkin huono olla, ei ollenkaan, tottakai vaikeuksia tulee eteen melkein joka paiva, mutta sitten pienet kauniit asiat piristaa paivaa kummasti. Niita on taalla oppinu kattelemaan paivittain. Ja eilenkin oli kivaa kun hostmumin kanssa katottiin Project Runwayn finaali (paras voitti, ehdottomasti) ja arvosteltiin niita asuja ja sitten katottin The Citya ja naureskeltiin vain kaikelle alyttomalle ja lapsille ja niiden reaktioille. Varsinkin mun hostpojalle, koska se 3-vuotias on niin ihana kun kuulee Taylor Swiftia radiosta ja laulaa mukana: "You wear high heels, I were sneakers..!" , voiko siina muka olla hymyilematta? Ja tuo hosttytsi on niin uskomattoman fiksu (toki myos karsimaton...), silla yksi paiva, kun poju ikavoi hostmumia ja tama oli toissa niin tytsi alkaa vain selittamaan, kuinka ei tartte olla surullinen, koska vaikkei mum olekaan kotona, niin tama on silti aina sen pojan sydamessa, koska poika rakastaa aitiaan. Etta vaikka joku henkilo oliskin jossain muualla, mutta jos tama henkilo on sulle rakas niin han on kuitenkin sun sydamessa aina. Etka sa koskaan oo yksin, koska jos ei muuten, niin Jumala on sun kanssa sun sydamessa. Oo, anteeksi, niin 5-vuotias olit? Niin taytyy mun sanoa, etta olen kiitollinen siita, etta saan paivani viettaa nain uskomattomien lasten kanssa. Vaikka niin, lapsiahan he vain ovat, lasten tavat ja karsivallisyys ja kaikki, mutta kuitenkin.

Ja vaikka ei kaikki paivat olekaan mitaan taivasta ja Amerikan hienoutta (missa ne muka ois?) niin vitsi etta odotan tulevia paivia taalla, tulossa on kaikkea kivaa! Kuten se Harvard, jonka testeihin ilmoittaudun ihan kohtakohtakohta! Ja musikaalit ja konsertit jajajaja se kun minun ikiomaihana perhe tulee heinakuussa tanne ja autoillaan ympari Amerikkaa (no varmaan vaan itarannikolla, vaan kuiteski..) ja sitten mulla on edelleen se Kaliforninan reissu plus roadtrip haaveissa! Ja ilmainen reissu Washington D.C.:hen kans, sitten kevaammalla. Nyt vaan jumittaa. Varsinkin kun nuo joululahjat, voi plaah, miksi Joulupukki ei oikeasti voisi olla olemassa? Nii-in. Ja huomenna paasee tallille, vihdoin ja viimein! Siihen onkin hyva lopettaa, huomenna on parempi paistaa aurinko yhta kirkkaasti kuin tanaan! (Vaikka aamulla satoi KAATAMALLA, mutta nyt aurinko paistaa ja lampoa on +16 *C!!) Ja eilen, voin vannoa, etta paivalla oli ainakin +18 *C. Etta se siita ilmojen kylmenemisesta sitte.. Vaan eilen oli kylla aamulla huurretta maassa, ehka se valkea joulu saapuu tannekin! (Sunnuntaina kun aloitetaan jo joululeipomiset C:n kanssa! Hihhii. Ihanaa viikonloppua ihmiset!!

Plus katsokaas kun kommentoidakin saa tuommoisen kommenttiosion avulla, it's not rocket science! with ♥ Susette