"When I look into your eyes, I feel what you feel"

Torstai. Aprillipäivä, mua ei ainakaan vielä oo huijattu. Enkä minäkään oo huijannu kettään. Ainakaan vielä! VAAN. Ihan toista juttuahan tässä piti tulla kertomaan. Ensinnäkin on HUHTIKUU. Totatota, mihinkäs tämä aika on oikein juossut? Huhtikuuksi voin melkein luvata että saattaapi olla, ettei päivityksiä tule niin usein, koska on Harvardin vikat viikot ja tämä tietää sitä, että minä ja kahvi ja tietokone ja lopputyö kuulutaan aika tiiviisti yhteen. Ja sitten ulkona kehtaa vielä ollakin tosi upea päivä ulkona, mutta tytsi on kipeänä niin me ei voida mennä ulos. Blaaaaahhh. Meitä kaikkia ketuttaa.

Mutta eilisestä ensinnäkin. Oli semmoinen 2 suuren asian päivä: pikkuveli täytti YHDEKSÄN vuotta, onnea vielä lillabro ♥, pakettia tulleepi ihan kohta! Ja toinen juttu oli se, että C lähti takas Ruotsiin eilen. Haikea olo siitä vieläkin, jännä oli kun toinen tänään soitti mulle Ruotsista ihan asioikseen kertoakseen, että on turvallisesti perillä. Ihan totta se on, toinen on vaan puhelinsoiton päässä. Plus kun seisottiin Loganin lentokentän lähtöterminaali E:n maailmankartalla, niin tajuttiin, että C:n mahdollisesta tulevasta asuinpaikasta (poikaystävänsä kanssa ehkä!) mun tulevaan asuinpaikkaan on ainoastaan 3 ja puolen tunnin ajomatka, jjjeeee! On se Ruotsi lähellä. Hassuahan tässä on se, että C:n luo on melkeinpä sama matka kuin kotio Oulusta. Mutten valita :) Kuitenkin, lentokentät on kyllä jänniä paikkoja. Semmoinen iloinen, surullinen, jännittynyt fiilis niissä. Mulla oli onnekkaasti lyhyt päivä keskiviikkona, joten pystyin ajamaan C:n lentokentälle. Haluttiin mennä ajoissa, jotta C:n ei ehkä tarvitsisi maksaa liikakiloista, ainakaan toisen laukun kanssa toivottavasti, ja hienostihan alkoi C:n matka kun autosta (mun pikku-Audihan on kyllä ihan oikea tilaihme!) otettin se kaikkein isoin laukku niin YKSI sen pyöristä irtosi ja se ei suostunut enää liikkumaan kunnolla. Minen tienny itkeäkö vai nauraako kun raahasin sitä laukkua yli sen suojatien ja autoilijat kattoi ömmm, huvittuneen ja kettuuntuneen välimaastoisilla ilmeillään minua.. No, onneksi saatiin se laukku semmoisella kärryllä ylös ja check-inniin, jossa nähtiin että siellähän oli semmoinen aikas nuori poika niitä lappuja kattelemassa ja C:lle kuiskasin että hymyä nytten ja tää sai molemmat laukut ruumaan eikä kuulemma ollu MITTÄÄN LIIKAKILOJA, koska vaaka oli "rikki"! (Toisessa laukussa oli 5 kiloa liikaa ja toisessa 8... Eihän se ollu ku ainakin 100 dollarin säästö) Kierreltiin ja juteltiin hetki, ennen kuin C suuntasi turvatarkastukseen ja minä katselin Bostonia taustapeilistä. No niin, se on sitten mun vuoro seuraavaks. Siis lähteä. Kohta. 3 ja puoli kuukautta töitä. Plus 13. kuukausi, jolle on kuulkaa monenlaista suunnitelmaa ;)

Tää lähteminen tänne, vuosi täällä ja Suomeen paluu, sanotaanko, että on ristiriitaisia tunteita, kuten muutos aina. Tän aupparihomman kanssa oon aika done, ja oikeastaan ois tosi kiva tulla Suomeen jo, "lomalle", mutta USAn kanssa ei olla ollenkaan done vielä kyllä, koska on vielä niin paljon näkemättä (enhän oo vielä ees Harvard graduate, miten täältä vois takasin tulla)! Toisaalta mua alkaa aina hymyilyttämään ajatus, että silloin elokuussa nään lentokentällä ensinnäkin Ässän, sitten vkoloppuna nään oman perheen ja saan halia kaikkia ja nähdä kaikki ja hiii, en saa revittyä tätä hymyä kasvoilta kun aattelen Suomeen paluuta! (Plus tietenkin sitä edeltävää kuukautta, voi kuulkaas!) Mutta niin, oon todella onnellinen että tuun kotiin kesän jälkeen, tuntuu jo siltä, että pitää hieman päästä lataamaan akkuja kotio päiväksi tai pariksi makoilemaan sinne sohvalle (sitten se on kai ruettava muuttohommiin, huoh, jos siis tiedätte kesän lopulla vapautuvia kämppiä Oulusta, ilmotelkaa!)

Humm, nyt on aika rueta laittelemaan välipalaa lapsille, sitten tehhään vaikka värittämishommia lasten kanssa, ei oo liikaa aktiviteettia tuolle kipiälle :) MIKSEI PÄÄSSÄ ULOS?? It´s driving me bananas! Ehkä mennään tohon sunroomiin koska se on lämmin ja valoisa, ulkonahan on se +17 celsiusta, whhiii, kesä tullee!