"You and I left our troubles far behind"

Hejsan igen! Ensinnäkin ilmaistakoon että olen uskomattoman väsynyt, joten sallikaatte minulle kaikenmaailman kielelliset ja ajatukselliset kämmit. Kello on puoli yhdeksän ja vannnon, että kunhan saan tämän kirjoitetuksi niin pesen hampaat ja menen nukkumaan. Tuntuu aika mummolta, mutta mä tartten unta ennen maanantaita. Vaikka yhtään ei tunnu sunnuntailta, koska äsken oli perjantai ja viikonloppu meni uskomattomalla vauhdilla.

Toisekseen, KRISTA. Miksi et ole minulle kertonut että Vermont on niin hemmetin kaunis?! Ajettiin B:n kanssa öö, nelos- ja kakskakstietä pitkin ja oltiin molemmat suu ammolla katselemassa, että wooooooooouw. Meinasin ajaa ojaan. Usiamman kerran.

Elikkäs siis viikonlopun ohjelmassa oli niiden loppuopiskelucredittien hakeminen upstate New Yorkista, eli Silver Baysta. Perjantaina olin juoksemassa joka paikassa, kun hostmum sai mielestään loistavan idean, että hei, hällä on iltapäivä kokouksia Bostonissa, lapset lähtee Children´s Museumiin. Eli aamupäivän minä siivosin, pakkasin, pyykkäsin, tein kaiken mahdollisen, lapset koulusta aikaisemmin, autoon, Bostoniin, South Stationilta museolle, ja lasten kanssa riehumaan! Toinen kerta viikolla kun pyörin Children´s Museumissa, ja oli kyllä kivaa jälleen, varsinkin kun Kristakin kävi moikkaamassa meitä ♥ Mutta arvaattekos pysykö nää hostmumin miittingit aikataulussaan? Juuei. Meidänhän PITI olla Andoverissa 5.30 pm, oltiin siellä 6.34 pm. Jjjuuu. Noh, minkäs teet, B tuli hakemaan mua seittemän aikaan, viskasin laukun autoon ja hurautettiin matkahan. Ensimmäiset 2 tuntia meni kevyesti jutellen jokaisesta asiasta, sitten kääntyi musiikki kovemmalle ja alkoi pikkutiet. Woodstockissa pysähdyttiin kahville ja otetiin mukaan kokista, yritettiin metsästää ranskiksia kovasti, 50 mailia kaipailtiin Mäkkäriä (well, first time for that too I guess..) päädyttiin Rutlandin diner-tyyliseen Mäkkäriin innoissamme ranskikset tilaamaan, ja kerrottakoon, että oli muuten tyylikkäin Mäkkäri minkä on ikunaan nähny! Siitä sitten jatkettiin matkaa, auton valot näytti tien, seurattiin punaista autoa varmana siitä, että olivat auppareita (ja niin olivatkin), rallikuskimutkia, päädyttiin pienelle hiekkatielle ja mietittiin että voi apua missä ollaan ja kuka hyppää kohta puskasta meidät vähintäänkin tappamaan?! 11.31 pm kuitenkin auto parkkiin ja tyytyväisinä avaimet hakemaan, tunneille ilmoittautumaan ja NUKKUMAAN. Thank you. Oookay, can´t do this, I need SLEEP. Enjoy the pictures while waiting the story ;)