"Build your house on the rock"

Hoo, mulla oli eilen vapaapaiva vapaan viikonlopun lisaksi ja jee! Ensinnakin perjantaina oli tiedossa hieman menoa, kun osanan ruotsalaisen T:n "lahtojuhlintaa" lahdettiin Newburyportiin useamman aupparin kanssa, hengailtiin siella taman kampilla ja juteltiin ja muisteltiin aikoja. Tai siis muut muisteli, mun kahdessa kuukaudessa ei kuitenkaa oo NIIN paljoa muistelemista. Tassa keraantymisessa tapasin myos lisaa vasta tulleita auppareita, kaksi ruotsalaista tyttoa, jotka on saapunut tuohon aika lahelle, mutta silti aika kauas minusta. Tai no, ajatellen sita, kuinka paljon rahaa mulla on menny tassakin kuukaudessa bensaan niin ihan liian kauas. Seuraan liittyvait myos T:n brasiliaisystavat ja kun kaikki olivat koolla niin suunnattiin kohti Saugusta ja surullisen kuuluisaa Tabu-baaria, johon mentiin vaan siita syysta, etta se on ainut baari nailla nakymin, joka paastaa sisalle myos alle 21-vuotiaita. Vaan nyt on kylla sanottava, etta jos pitaa valita baarittomuus tai Tabu, niin en kaipaa baareja vuoteen, kiitos vain. Ai etta mikas tassa nyt oli vikana, eihan se sentaan ollu huonompi kuin koto-Suomessa, kantapaikoissa? No siis tiedoksi mun ihanan kotikylan tunteville, niin mieluummin istuisin kylla Paliksessa paivat pitkat kuin olisin tuolla. Ensinnakin siella soi joku latinorappipoppigangstahuutosekoitus. Ei ollu ihan mun juttu. Toisekseen, musiikin perusteella jo koko paikka oli taynna jotain humalaisia ganstahopparityyppeja, jotka oli tuijotti enemman tai vahemman avoimemmin. Hyi, ei kiitos. Toki oli ihan kiva olla ulkona tallakin tavalla, tanssia auppareitten kanssa (silloin kun tanssittavia kappaleita suvaittiin soitta...) mutta asiahan oli minun kohdalla niin, etta tanssiessa tuli ihan hirmuinen ikava R:aa, jonka kanssa tuli tanssittua aika paljon, eikos nain? ;) Ja jonka kanssa todettiin, etta jos toinen osapuoli on selva, niin ei oo niin kivaa kuin silloin kun ollaan molemmat hienoisessa hiprakassa, hih ♥ Mutta no, oli ihan mukavaa kuitenkin, ja paikasta oli kylla saanut jo ihan tarpeeksi kun se suljettiin kahden aikoihin. (Joo, naa on naa baarit niin myohaan auki taalla, uskomatonta eiko!) Sielta sitten muitta mutkitta ruotsalaisen C:n luo, jonka luona yovyttiin toisen ruotsalaisen S:n kanssa. Enka kylla yhtaan tieda missa vaiheessa mentiin nukkumaan, kun ensin oltiin holotetty vaikka mita vasyneita juttuja ruotsin ja englannin sekoituksella. Tuollaisia pieni yojutteluja oon kylla kaivannu, niita ei oo taalla niin esiintyny, ei tietenkaan kun ei kenenkaan luona oo ollu juhlimassa tai muuta ja aina on tunnollisesti menty melkein ajoissa nukkumaan.

Aamulla kuitenkin, kun kaikilla oli vapaapaiva niin nukuttiin pitkaan ja yritettiin piilotella kylmalta ilmalta (siis talossa oli kylma) peiton alla ja raahauduttiin sitten aamiaisen aareen. Ja miksi aamiainen taytyy mainita, siksi etta oli niin kivaa syoda kunnon aamiainen, hedelmia, kunnon leipaa ja kotitekoista myslia! Plus kahvia tietty. Ja oli kiva syoda se rauhassa, ei tarttenu tiskata tai siivota sen ohessa tai muuten vaan hoputtaa jotakuta syomaan. Ei, ei mitaan sellaisia, kaikki oli rauhassa ja istui rauhassa ja juteltiin rauhassa. Lahinna siita, kuinka on niin vaikeaa loytaa kunnollista ruokaa taalta, siis terveellista ja hyvaa. Vaan sitten tunnollisena perheestani tykkaavana aupparina lahdin kotiin odottelemaan perhetta, joka juoksenteli lauantaiaamun aktiviteeteissa. Datasin, jarjestin vaatekaappia, tein kaikkee mahdollista huoneessani pyorimista ja odottelin, etta nakisin perheen ja vois vahan aikaa olla vaan. No sitten kello naytti jo melkein kahta ja olin etta en helkatti kylla oota enaa ja suuntasin ruotsalaisen C:n kanssa australiaisen B:n luo kattomaan leffaa tan perheen minileffateatteriin. Ja siella mua ootti mun vanha kaveri, hierontatuoli. Mmmm. Ja nain pitkasta aikaa Se7en-leffan, joka on siis jonkinnakoinen murhatrillerisysteemi, jossa pohjana on, etta kaks etsivaa, jotka ei alussa pida toisistaan ollenkaan, mutta kuitenkin, he jahtaavat psykopaattia (se mies on oikeesti sekasi) joka murhaa ihmisia 7 kuolemansynnin mukaan. Leffa on tehty vuonna 1995, mutta silti, kannattaa katsoa jos yhtaan innostaa. Se on semmoinen perinteinen etsivaleffa kans, jossa huomaa sitten lopuksi etta hei, oishan taa loppuratkaisu pitany tajuta jo puol tuntia sitten! No mutta lauantaina meni loppuilta sitten toissa. Huuh, oli tosi vaikeeta ku lapset vaan nukku. Tositosi vaikeeta. Vaan toita kumminkii.

Sunnuntaina sitten oli aamuta ihka ensimmainen tan uuden ryhman aupparimiittinki. Ja tapasin ekaa kertaa mun uuden LCC:nkin! Pidettiin tammoinen mahdollisimman yksinkertainen tapaaminen kahvin ja bageleiden merkeissa, kun oli kuitenki tullu sen verran paljon uusia auppareita, etta helpoin oli nain tutustua. Ja oli kylla kiva nahda. Vaikka ekana kun astuin taloon sisalle niin jo korvia arsytti: saksaa. MIKSI IHMEESSA EI VOI PUHUA ENGLANTIA KUN KAIKKI EI OO SAKSALAISIA EIKA TAJUA JA KAIKEN LISAKSI AUPPARIMIITTINGISSA?! Ei kylla, heti nousi verenpaine taas, kun argh, herranen aika mika ihme siina saksassa on NIIN ihmeellista etta sita pitaa puhua joka paikassa aina kuin vaan mahdollista. Siis apua, varsinkin jossain aupparimiittingissa, joka lahinna koskee tata meidan USAn elamaa ja jossa on paljon eri kansallisuuksia, niin eiku saksalaiset vaan jyraa ja puhuu saksaa. Kaiken lisaks ollaan LCC:n kotona ja minun mielesta oli tosi epakohteliasta nailta saksalaisilta puhua saksaa lahes koko sen ajan. Ok, onhan se helppoo, mutta onko ne taalla tosiaan vaan saksaa puhuakseen? Sitako ne tanne tuli oppimaan? No ma en ainakaan tullu.Onneksi loytyi kuitenkin muitakin kansallisuuksia, etta sai sita englantia puhuttua ja porukasta loytyi muun muassa toinen ruotsalainen S (ei siis sama kuin perjantaina) ja brasilialainen R, jonka kanssa puhuttiin koulutuksesta hirmu kauan ja jonka puheiden perusteella mun tekee yha enemman mieli menna Harvardiin opiskelemaan englantia, nyt tekee mieli tehda se ihan hirmuisesti! Siita kurssista sais 4 credittia ja mulle itelleni jais maksettavaks $350, joten se nyt ei ole niin paljoa. Harvardista. Vai mita?

Sunnuntaina lahti lapset isansa luo ja hostmum liikematkalle, joten talossa juostiin kun mina jumitin. Ja juttelin äitin kaa skypessa Harvardista ja kaikesta ja sain kuulla, etta minun ikioma ihana perhe tulee ehka ensi kesana kaymaan taalla minun luona viikon tai kaksi ♥ Siis sehan on vain ehka, mutta kuitenkin! Huiii. Siina aloin sitten miettia kotikontuja ja ystavia ja kaikkea. Mina en voi tarpeeks ylistaa ja kunnioittaa ja rakastaa niita ihmisia, jotka kotona on. Varsinkin nyt kesalla kun kaikki oli suhkot hyvin ja ymparille muodostui semmoinen selkea rakastava ja luottava ystavapiiri, jota ma olen kaivannut niin pitkaan, etta mun oli helppo tavallaan lahtea tanne kun pystyi luottamaan, etta naille ihmisille on ite niin tarkea, ettei ne mua unohda vuoden aikana. Ainakin ma kovasti toivon niin. Tasta toi otsikko. Eilen ajattelin tata asiaa kovasti kans ja tulin siihen lopputulokseen, etta pakkohan se talo on kivella olla, etta sielta pystyy lahtemaan ja luottamaan etta se on pystyssa viela. Taman ma hokasin kun katsoin Extreme Makeoverin Home Editionia ja itkin vuolaasti kun se perhe naki talonsa sen muutoksen jalkeen ja ne oli niin onnellisia ja ma vaan itkin niiden kanssa kun olin niin onnellinen niiden puolesta. Ja ittenikin, olin vaan niin onnellinen etta melkein sattu.

Mutta loppusunnuntaihan oli semmoinen jumituspaiva. Eksyin toki Andoveriin etsimaan tuulitakkia, kun mullei sellaista viela oo ja kovasti sellaisen kylla tarvitsisin kun se syksy alkaa rantautua tannekin ihan oikeasti ja kuitenkin vaikka valilla tulee kylmasti niin on kiva saa ja ois kiva ulkoilla tuolla ja pyorailla, varsinkin kun sen pyoran nyt pyyhin ja laitoin kuntoon, mutta se on vahan mahdotonta ilman tuulitakkia, kun en kuitenkaan halua tulla kippeeks. Vaan niin, sita lahdin etsimaan ja kavin Rite Aid:ssa tulostamassa kuvia ja juttelin sellaisen oikein sopon myymalapojan kanssa kaikkea turhanpaivasta kun oottelin niita kuvia. Vois menna uudestaankin teettamaan kuvia sinne :P No ei mutta, se on lahella! Ja tuulitakinetsintaretkella eksyin katsastamaan tan Whole Foods Marketin, jonka ohi olin ajanu ties kuinka monta kertaa ja se on taivas! Terveellista, orgaanista ruokaa kokonainen kauppa taynna. Ja vain kymmenen minuutin paassa "kotoa". Ihanaa. Hymyillen vaan pyorin siella ja kattelin kaikkea hyvaa enka ostanu oikeastaan mitaan kuitenkaan mutta hyva tietaa etta kyseinen paikka on olemassa kun seuraavan kerran tuskailen jenkkien ekottomuuden kanssa.

Maanantaina olin reipas. Juttelin pikkuveljen ja pikkusiskon kanssa aamulla, pesin pyykkia, skypetin saksalaisen A:n kanssa, otin pyoran ulos ja putsasin sen ja pyorailin Ironstone Farmille juttelemaan vapaaehtoisohjelmasta. Tallihan on siis lahinna tarkoitettu kehitysvammaisille ja terapiaratsastukseen ja minua innostais lahtee vapaaehtoiseksi sinne, koska haluaisin vaan tallille yksinkertaiseksi. Ja kyseinen talli tarjoais myos horsemanship-ohjelman! (Joka on kallis, mutta noo... Ratsastus ei ookaan maailman halvin harrastus...) Mutta henkilo, joka koordinoi sita ohjelmaa niin ei ollu siella, joten mun taytynee soitella. Vaikka tassa kohta heti. Pyorailyreissuni jalkeen lahdin liikenteeseen taas tuolla Audilla, kun suunnitelmana oli suunnata ruotsalaisen C:n kanssa ruotsalaisen T:n luo syomaan viimeista kertaa jatskia. Tai no, ei viimeista kertaa, mutta pitka tauko tahan valiin tulee. Hyokkasin siis WFM:aan ja ostin jaateloa ja luomusuklaata ja poimin C:n kyytiin ja ajettiin Newburyportiin juttelemaan ja syomaan jatskia ja sanomaan heihei. Piti vaan pikaisesti kayda, mutta tiella kesti useampi tunti. Oli kivaa, naytettiin brasialaiselle E:lle juttuja Skandinaviasta, revontulet ja Kemin lumilinna ja kaikkea muuta ja itse asiassa ruotsalaisetkaan ei ollu koskaan nahny revontulia livena. Ja toinen sentaan asuu aikalailla pohjoisessa osassa Ruotsia. Ja sitten hokasin etta mun kotikylassa on tekniikkaa ja etta ma voin nahda kotikylan raitin kamerasta (vaihtelevalla laadulla toki, mutta kuitenkin) ja olin ihan innoissani! Tosin kun kello oli lahella aamukolmea siihen aikaan niin ei paljon ollut raitilla elamaa, mutta noo, kun paasin kotiin niin nain auringonnousun kotikylassani. Se oli aika hienoa kylla! Vaan nyt mun pitaa kylla lahtea keittamaan lisaa kahvia, ja aloittamaan tyot tunnin paasta. Paluu arkeen.

But remember: "Wherever you are, it's your friends who make your world" ♥