"Is acting like she used to be"

Ihan ekana, ma herasin tanaan (kuulostaapa hassulta kun oon niin laiska etten jaksa laittaa ä:tä koko ajan, niin toi mä...!). Mutta siis tosiaan herasin tanaan ja olin ihan intona kivasta tulevasta paivasta ja sitten raahustin telkkarin eteen syomaan aamiasta kuin pahainenkin kakara ja ekana telkkarista tulee joku ihmetreenausohjelmamainos, jossa naytetaan kuinka ihmiset hikisina hyppii ja joku mies siina sivussa huutaa "Almost there, c'mon!" ja sitten ne samat hikiset ihmiset selostaa innoissaan kuinka se ohjelma oikeasti toimii ja 'menetin nain ja nain paljon painostani ja blaablaablaa' ja ennen kuin huomaankaan niin ma oon kattonu jo vartin sita selostusta ja oon ihan innoissani, etta minakin haluun! Kylla, kyseessa on tammoinen, 60 paivassa kuntoon ja nain pois pain. Ihan alytonta siis. MUTTA voishan sita testata! Eli jos tassa paivien pahkailyn jalkeen paatan tan testata, niin teilla on sitten ihan oma testikaniini, etta toimiiko tammoiset tv-hullutukset. Ja sitten kun vaihdoin kanavaa niin mies tuijottaa mua teeveesta ja kertoo mulle, etta ma voin pudottaa painoa syomalla kaikkia mun lempiruokia, ei dieetteja, ei mitaan, pitaa vaan osata syoda! Tota, jattakaa nyt hemmetissa rauhaan minut tuommoisilta aivopesuilta ku oon niin herkassa tilassa naiden aupparikilojen takia! Prkl.

Mutta muuten takana on kylla ollu ihan mahtava viikko! Lyhyehko tyoviikko alkoi siis tiistaina ja lasten kanssa meni paiva kuin hujauksessa ja oli meilla kivaa kun vaan kotona hengattiin ja oleiltiin, siivottiin huoneita lahinna, kun ne oli niin epajarjestyksessa. Tytsi sai taas sellaisen kohtauksen kun sanoin etta tanaan sitten siivotaan, mutta no, eipa halla ole vastaansanomista. Loppujen lopuksi siivosi kiltisti kaiken mita pyysinkin siivoamaan. Perheen kanssa syotiin paivallista kun tuli hostmum kotiin ja se paattikin sitten sen varsin idyllisen paivan noin niin kuin toiden osalta. Ruotsalaisen C:n kanssa lahdettiin sitten seikkailemaan Bostonin lentokentalle sanomaan heihei ruotsalaiselle T:lle. Siis ei jaahyvaisia, vaan heihei, kun T tulee takaisin joulun jalkeen! Heijjeijei! Vaan lentokentat on silti aina surullisia. Tai semmoisia sekasotkuja tunteiden kanssa. Kun aattelee etta toiselta lentokentalta lahdet, sanot heihei kaikelle ja toisella lentokentalla sanot HEI kaikelle. Siis koko tuo episodi sai minut miettimaan etta mitakohan mietin sitten kun lahden taalta. Kun asioitahan ei voi koskaan ajatella liian ajoissa. Nyt, talla hetkella, nautin tosissani tasta aupparielamasta, tama on helppoa, tavallaan. Ei ole kamalia ihmissuhdesotkuja kuin ehka joskus erimielisyyksia perheen kanssa. Vapaa-ajalla ei jakseta mokottaa kun ollaan kavereiden kanssa, miksi pitaisi? Sita kummasti alkaa arvostamaan ystavallisia naamoja ja ystavia kun muutaman paivan viettaa "kotona" ja on mokkihopero ja rakkaat on toisella puolella maailmaa. Mutta kun tasta aupparijutusta ei tee vaikeaa niin ei se oo vaikeaa. Toki on vaikeaa olla erossa kaikista rakkaista, kuten oon aina sanonu, mutta toisaalta mina en yksinkertaisesti HALUA kuluttaa aikaani murehtimalla sita, etta oon toisista erossa. Jos tunteet valtaa niin vallatkoon, mutten ma niita houkuttele. Ma kylla paasen takaisin sinne, ihan milloin haluan vaan. Mutta taalla ma olen enaa vajaan vuoden, joka ei todellakaan ole pitka aika, joten ma haluan nauttia naista hetkista taalla. Piste.

Keskiviikkona oli kans kylla kiva tyopaiva, menin lasten kanssa kouluun koska nama lahti poimimaan omenoita New Hampshiren puolelle ja mun piti hakea ne aikaisemmin sielta, jotta tytsi paasis ajoissa toiseen kouluunsa. Niin lahdin sinne auttamaan kouluhenkilokuntaa. Ja oli kuulkaas aika kivaa, ensinnakin kun paastiin perille niin yksi vanhempi mies sanoi minulle, kun heita seurasin autollani, etta "Very nice job driving!" Hei oon Suomesta, mulla on ralliautoilu verissa! ;D Jos ei kuitenkaan. Mutta automaattivaihteisella ei oo mikaan maailman vaikein ajella tuntemattomia teita. Sitten taa farmi oli valtava, kaytiin eka katsomassa mehilaisia ja sitten lahdettiin omenapuutarhaan (uskomatonta, mun piti kayttaa sanakirjaa suomentamiseen! Hullu maailma.) ja siella oli omenapuita ja omenapuita ja omenapuita. Ja en oo ikina tienny, etta omenoiden poimimiseen on oma tekniikkaansa: Twist and pull. Sitten saatiin semmoiset muovipussit ja omenoita tayteen vaan. Vahan lapsilla (ja yhdella aupparilla) oli hauskaa siella omenapuiden seassa kun omenapuiden oksat tavallaan muodosti majan tapaisen systeemin keskelleen ja mina haluan semmoisen omenapuun jonka alla voin istua ja nauttia kun aurinko pilkahtelee oksien valista ja olla piilossa maailmalta. Ois kiva. Vaan ei mahdu matkalaukkuun. Sitten huristelin toiselle koululle ja TOTTAKAI kun on kiire niin tulee maailman hitaimmat ajoneuvot eteen ja ei siina mitaan, vain 3 min myohassa koululta! Sitten poitsu kotiin ja nukkumaan. Sitten tulikin lasten isa jo hakemaan lapset iltapaivaksi kanssaan. Mina suunnistin ruotsalaisen C:n luo juoksulenkki mielessa ja ensin odoteltiin C:n lapsosten kanssa tan hostmumia kotiin, heiteltiin kahden vanhemman pojan kanssa frisbeeta ja sitten sita oltiinkin molemmat vapaalla ja suunnistettiin metsiin hyppelemaan ja juoksemaan poluille ja tielle, reilu tunnin lenkki ja raikas syysilma ja maailmanparannusta niin mika voisi olla enemman perfect? Sitten pikasuihku ja Panera Breadiin paivalliselle, terveellisella keskiviikolla siis jatkettiin ja oi ihanaa. Sitten kotiin kovin tunnollisena aupparina ja rauhallinen koti-ilta ja Gleeta. Perfect it is.

Torstaina olin intoa taynna, mutta hostmumin hatailyt ja stressailut sai kylla arsyyntymaan niin, etta....! Lapset kouluun kuitenkin suhkot ajoissa ja auppari otti medium kahvin ja istui ulkona ja antoi auringon paistaa kasvoille hetken ennen kuin suuntasi takas hermoromahduslinnakkeeseen. Torstaihan oli se paiva kun meidan siivooja tuli visiitille ja jotenkin on hirmu tarkeaa, etta talo on siisti ennen kuin siivooja tulee. No tottakai se on helpompaa siivota kun ei oo lelut kaikkia lattialla, muttei siita nyt stressata tartte. Mulla oli kuitenkin hetken hengahdys kun vein tytsin toiseen kouluun ja tulin poitsun kans kotiin ja laitoin nukkumaan ja datasin sitten varsin epainnokkaana. No ei, kun etin puistoja tasta lahelta! Kun tytsi tuli koulusta niin lahdettiin melkein heti yhta puistoa etsimaan. Se nyt ei ollut mikaan maailman hohdokkain, mutta hyva tietaa. Sitten mun lempiruokakaupan Whole Food Marketin kautta leivonta-aineksia äitin piimapiirakkaan (ja pitihan mun ihan Suomeen soitella jotta sain herkkuohjeen! Vaan oli pakko kun se on nam ♥), kun aateltiin lasten kanssa leipoa, kun kerran poimittiin omenoitakin ja taa piirakka on yksinkertaisesti niin helppo tehda etta vauvakin osais. Otat kaikki ainekset ja sekoitat ja kaadat vuokaan ja marjoja/hedelmia paalle ja uuniin. Namnamnam! Ja ehka paras tehda lasten kanssa kun ne voi vaan sekoittaa aineksia innoissaan ja ripotella sitten hedelman paloja tai marjoja paalle. Tassa teille siis (minun mielesta) maailman parhaan piirakan ohje:

äidin piimäpiirakka
4 dl piimää
3 dl sokeria
2 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1,5 tl leivinjauhetta
100 g voita

Sulata voi, mix it all together, kaada vuokaan ja ripottele marjat tai hedelmanpalat paalle ja laita uuniin. Paista 225 asteessa 15-20 min, kunnes piirakka on sellainen natin ruskea. Uunista poikke ja enjoy! (Vinkki: jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa on suorastaan taivaallista!)

Ja kaikkien on kokeiltava. Ei oo liian vaikeaa ;) Ja hostmum oli ihan innoissaan kun lapset selitti etta olivat ihan ite leiponeet piirakan ja "Mum, mum? Is it good? You know we made it!" Ja olihan siina hymy herkassa aupparillakin kun oli se hyvaa. Torstai oli kans koti-ilta, relaamisen merkeissa ja Project Runwayn kas! Haa... Logan on kylla hot. Ihan vaan tiedoksi.

Perjantai oli mahtava paatos tyoviikolle kylla. Heti ensimmaisena aamusta kaytiin lapi useampi kymmen muuttolaatikoita hostmumin kanssa, jotta loydettaisiin liput Topsfield Fairille ja loytyihan ne vihdoin. Paiva meni iltaa valmistellessa ja kellon lyodessa puoli viisi suunnistettiin entiseen "kotikaupunkiin" ja oli muuten isompi juttu taa Fair. Huomenna meen uudestaan ja teen kuvakollaasin, mutta mainittakoon etta aattelin ratsastaa norsulla ja kayda rapsuttamassa kengurua nain niin kuin vain. Vaan oli kivaa perheen kanssa menna ja lasten hymyt nahda kun ne tivolilaitteissa vaan huristeli ihan innoissaan! Vaan sen jalkeen kun kotiin paastiin niin perjantai-ilta paattyi lyhyeen ja ma uinuin jo 10.30. Etta sellainen tyoviikko oli se.

Vaan otsikon pointtina oli se, etta nyt alkaa USA tarjota mulle niita siipiani ja alan olla taas oma itteni ja nauttia taysilla tasta ihanasta maasta. Kun on taa kiva paikka kun niin paatan ja hymyilen. Kehotan kaikkia kokeilemaan :)