lauantaina, lokakuuta 17

"The smell of wine and cheap perfume"

Nyt ei kylla tiia etta mista aloittaa. Tai ensinnakaan etta mista kertoa, mutta tekee vain mieli kirjoittaa kaikista jutuista mita mieleen putkahtelee tassa aina valista. Semmoista maailmanparannusta. Oman maailman siis. Talla viikolla kun ei oo oikein tapahtunu paljoa, ainakaan sitten maanantain, eli tyoviikko on ihan normaalisti sujunut. On ollut semmoisia mukavia paivia nama kaikki tosin, ei mitaan suurta draamaa, tammoista kotoilua kun ollaan aikalailla kaikki kipeena taalla, tytsi on vahan terveempi, mutta mina, hostmum ja poika yskitaan vuoron peraan taalla. Tiistaina kaytiin pojan kanssa kaupassa kahdestaan ja rullailtiin karrylla ja pidettiin hauskaa silla kauppailulla ja kun sitten istuttiin kotona ruokapoydan aaressa syomassa lounasta ja hopoteltiin, niin poika jalleen ilmoitti: "Susanna, I love you!" Tammoiset sattumukset saa aina hymyilemaan ja tekee paivan kylla, vaikka tiistaina tyoskentelinkin jottain 13 tuntia. Erittain inhimillinen tyorupeama, uskokaa pois vain.

Mutta yksi asia tahan valiin, jonka kanssa mulla menee hermo. Se on tuo kotinetti! Hostmumille asennettiin joku hemmetin systeemi, joka parantaa hanen puhelimensa toimintaa silla tavalla, etta siihen saa yhteydenkin kotona, mutta ilmeisesti se sitten vaikuttaa tuohon nettiin silla tavalla, etta se patkii vahan valia. Ja kun sanon vahan valia, niin tarkoitan sita kans, noin 5 minuutin, hyvalla tuurilla kymmenen, valein pitaa juosta alakertaan ja kaynnistaa router uudestaan ja nytkin paivitan mun virustentorjuntaohjelmaa Starbucksissa. No, vahenipahan dataaminen taas kertaheitolla. Muttei oikeesti oo hauskaa jos en pysty olemaan skypessa tai mitaan. Tai no, mullahan on aina Starbucks, mutta se on kovin aanekas skypeilylle yleensa ja sitten toisekseen se on taa 2 tuntia joka paiva, miten pystyy taalla olemaan. Ja vahan turhauttaa, jos en pysty nojautumaan Google Mapsiinkaan kun pitais jonnekin lahtee. ARGH. Olen nettiriippuvainen. Myonnetaan joo, mutta mita muutakaan voi olla kun netti on melkein ainut, tai no, AINUT jarkevahintainen vaihtoehto kun aattelee yhteydenpitoa Suomeen. Etta kylla, olen ylpeasti nettiriippuvainen. Koska olen Suomi-riippuvainen. Ja tuo hiton Panda on H-I-D-A-S!

Ja toinen asia mihin mulla menee hermo, on se, etten ma millaan loyda mun halloween-pukua. Koska haluan olla, rag doll, eli suomeksi se on kai rasynukke, semmoinen hirmukiva asu, niin oon nahny sen netissa, mutta sita ei tunnu olevan tasan missaan kaupassa ja en halua tilata sita, koska haluan kokeilla sita ensin, etta onko se liian lyhyt. Niin kuin monet naista systeemeista on.. Ja halloween on ihan kohta! Ja se tietaa partyja..! Varsinkin kun mun hostlapset on isansa luona halloweenin niin tuskin hostmumkaan on kotona niin jeeee! Ei silla, en mina mitaan partyja pystyyn laita, mutta ei tartte huolehtia niin hirveesti etta mihin aikaan kotiin tulee. Toivottavasti.

Vaan viikko meni natisti kylla, mulla oli tosi hyva viikko, vaikka hostmumilla oli kiiretta ja muuta, mutta on vaan tuntunu, etta perheen kanssa alkaa menna paremmin ja sujuu ihan ongelmitta. Syksykin on nyt niin natti ja on oltu lasten kanssa ulkona ja nautittu meidan upeasta takapihasta, upeammasta, mita meilla oli entisessa talossa. Siella se takapiha ei ollu hiekkalaatikkoa useampi. Niin oon nyt ollu ihanihanihan onnessani kun takapihalla on kiikku puussa ja kaikki ja se on natti. Onkohan mulla kuvaa siita. Taitaa olla joo, oottakaas.

Hassua kun Suomessa melkein kolataan lunta ja taalla ihmiset viela leikkaa nurmikkoa ja sellaista! Vaan taallakin satoi lunta, tai no, lunta, kun se satoi lumena ja suli sitten heti kun maahan paasi. Ylakerrasta tosin naki osan kattoa ja sen paalla oli semmoisia valkoisia hiutaleita, niin kai se lunta oli. Oli aika hauska. Niin, se oli eilen, perjantaina.

Perjantaina oli kans tahan astisista aupparimiittingeista kaikkein paras. CORN MAZE! Ja pimeassa! Jalleen kylla jotain sellaista, mita Suomessa en tekisi. Onkohan siella ees niin suuria maissipeltoja, etta sokkelon sinne sais rakennettua? Ei ainakaan minun tietaakseni. Taman farmin sokkelo oli kuva Family Guysta, tai no, siita vauvasta ja koirasta. Siis ilmasta kattoen. Ei sita tosin sielta maasta kasin nahny, mutta ilmasta kasin (kuvasta) se naytti oikein hienolta. On siinakin ollu tekeminen.

Ja pimeella oli... PIMEETA! Ensinnakin oli perjantai-ilta, joten pikkasen vasytti tyoviikon jalkeen. Jo ennen sokkeloon menoa saatiin ruotsalaisen S:n kanssa hilliton naurukohtaus, kun yksi tyontekijoista raahusti karvalakki paassa ja kumpparit jalassa sokkelolta sisaan lammittelemaan. Eihan siina nyt mitaan oikeasti hauskaa ollut, mutta se vaan oli hauskaa! Sitten suunnattiin itse sokkeloon ja ite on ois kylla yksinani lahteny sinne, ensinnakaan en nahny yhtaan mitaan minnekaan kun se maissi oli varmaan kaks kertaa mua pidempi (siihen ei tosin paljoo tarvita..) ja kun pikkasen tuuli niin koko pelto paasteli semmoisia pelottavia aania. Samaisen ruotsalaisen S:n kanssa suunnattiin sokkeloon ja viiden askeleen jalkeen taas nauratti niin hillittomasti etta ei mitaan jarkea. Sokkelossa pelleiltiin ja kuvailtiin viiden aupparityton porukan kanssa ja loydettiin perille reilussa puolessa tunnissa. Aika hyvin ensikertalaisilta! Vaan nytten voisin taas keskittya takomaan tata konetta, ja lahtee kohta ruotsalaisen S:n luo kattelemaan leffaa lauantai-illan ratoksi. Sitten kotiin nukkumaan. Oon ollu ihan luvattoman kauan hereilla kun lauantai-paiva meni tyttojen kanssa vapaaehtoishommisa. Jep, olen hullu, "toissa" lauantaina, vapaapaivana, vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Tiedan.
Tosin myonnetaan, ma kaipaan yhta asiaa! Boheemia syksya! ♥

Ei kommentteja: