Katsotaas nyt mita mulle on tanaan tapahtunu...
- eka autohaaveri? CHECK.
- autohaaveri vieraassa maassa? CHECK.
- autohaaveri jonkun toisen autolla? CHECK.
- maailman nervebreaking iltapaiva? CHECK.
- totaalinen breakdown? CHECK.
Eli ei ollu hyva paiva, ei niin ollenkaan. Tai siis aamusta oli, mutta sitten kun oli aika hauskanpidolle, eli lahdin hostpojan kanssa taman kaverin synttareille, niin sitten ei ollu hauskaa. Irrotin katseen tiesta ehka sekunniksi ja sitten huomasin, etta olin liian lahella tien reunaa ja siina oli puita ja moyskis! Sivupeili sapaleina ja auppari paniikissa. Auton sivussakin oli muutamia lommoja ja mina olin viela enemman paniikissa. Yritin soittaa hostmumille, ei vastausta. Yritin soittaa hostmumin siskolle, ei vastausta. Voi elaman kevat. Yritin soittaa LCC:lle, ei vastausta. Prkl. Onneksi en ollut kovin kaukana kotoa, ehka sata metria, joten kaannyin takasin ja ajoin pihaan ja soitin Cultural Carelle ja voinko sanoa kuinka arsyttavaa on kun haluais vaan puhua JOLLEKIN niin automaatti sanoo: "Your call might be monitored for quality issues. Press 1 if..." No ihan se ja sama onko laadukasta vai ei, mutta ma haluan puhua jollekin joka osaa neuvoa mulle mita tehda! Asiaahan toki helpotti se, etta hostmum oli Washington D.C.:ssa just tanaan. Eli ei helpottanu. Soitin sitten talle hostmumin ystavallekin, jonka pojan synttarit tosiaan oli ja pahoittelin asiaa ja tama vaan sanoi, etta ala huoli siita, ei hatia mitia juhlista, kunhan siella ootte kunnossa. Ja sitten soitti hostmum ja oli menossa kokoukseen ja kiireinen ja puhelin patki eika yhtaan helpottanu oloa. Sitten soitin hostmumin siskolle, ja ihana, kuinka perhe valittaa, tai siis, kuinka on osa perhetta, niin se on hyva. Hostmumin sisko rauhoitteli minua, etta autohan se vain on, sen saa korjattua, kuhan mina ja hostpoika oltiin kunnossa niin kaikki hyvin. Ja jutteli mun kanssa asian lapi noin suunnilleen, vaikka ite oli synttarijuhlilla. Ihana, vitsi etta olin kiitollinen halle! No, kaikki jarjestyi kuitenkin, mutta olin edelleen jarkyttynyt ja paassa pyori tuhat ajatusta niin siihen oli vaan yksi ratkaisu. Soitin äitille ja KAIKKI mika on paassa pyoriny ja stressannu tan kolmen kuukauden aikana niin se vaan tuli ja itkin ja puhuin ja kuuntelin eika voi kuin sanoa etta äiti on paras ♥
Etta semmoinen iltapaiva ja ilta tanaan. Osaa kylla olla, toivottavasti huomenna on aurinkoinen paiva, etta paasen pyoralla Andoveriin, muuten hajoo Pää! Hoo, ma vaan haluun sen auton saada korjatuks, ettei tartte katella sita rikkinaista peilia ja miettia etta no niin, tollasen mina kehitin kahdessa sekunnissa, hyvahyva! Kylla taa osaa joskus olla niin vaikeaa, niin vaikeaa.. Mutta mitenkas tassa muuten eteenpain mentais? Accidents DO happen. If they didn't, it wouldn't be life.
Damn Seagulls - The City Takes Care Of It (LIVE)
Damn Seagulls | MySpace Video
5 kommenttia:
voi että mie aina kyynelehdin kun luen näitä blogeja...
rosa lähettää rakkautta, omaa loppumatonta energiaansa (:D) ja haleja <3
autoja tulee ja menee, pääasia että te olette kunnossa ! älä murehdi. sinä olet tärkeä.
Voi etta, ala kyynelehdi <3 Vaan kirjoita omaasi niin mina voin kyynelehtia! Ja hih, loppumatonta energiaa varsinkin tarvitaan kun lahden polkemaan Andoveriin pyoralla :DD
Autoilla sattuu aina järkyttäviä juttuja, minä tiedän. En oo muuten koskaan sanonu miten hyvä mieli mulle tuli siitä ku itte ajelin ojiin ennen äikän kirjoituksia että sä autoit mua että ehdin mukaan ja olit siinä ku kukaan muu ei ees tullu mun luo, tuli vaan mieleen tästä, joten kiios<3
MUTTA mieti että onneksi ei käynyt pahemmin, se oli vain auto johon sattui. :)
Myydäänkö siellä pyöräkypäröitä? Ku aattelin vaan et jos siellä ei paljo pyöräillä niin tuskin kypäröitäkään puussa kasvaa...:D
S
Tiedätkö tyttö, tämä on hyvin lohduttavaa. Voin sanoa, että tiedän tämän tunteen! Itsekin posautin siihen vieraaseen autoon ja kyllä se pisti hermoon aika lailla. Tuli itkut tirautettua monta kertaa asian takia. Viikon päästä tulivat samoiset vieraat uudestaan kylään, eikä autoa vieläkään ollut korjattu, mutta voin kertoa, että olin itse jo unohtanut tapahtuneen :) Ei niitä oikein voi jäädä liiaksi miettimään. Itseänihän ärsytti myös se, että tuo ei tapahtunut itselleni ensimmäistä kertaa vaan Suomessa ollessani olen kokenut vastaavanlaista... (muutama viikko ennen lähtöä itse asiassa)
Mutta onneksi hostimme ovat ymmärtäväisiä :)
Hei S, tottakai, miksen olisi ollut siina? Mun piti ihan miettia hetki etta mitaah nainko kavi, tosiaanko mina vaan olin siina, mutta no, hyva etta hyva mieli sinulle tuli ♥ JA peltia se vaan tosiaan on ;D Ja perheen aidilta loytyi polkupyorakypara niin sita lainailen ja tanaan loysin ihan murtsikkasuksetkin autotallista! Wuhuu, lunta tanne vaan!
Ja Girouette, niin aattelinkin silloin no etta en oo ainakaan ainut auppari joka on hieman peltia vaannellyt :D Ja kyllahan tosiaan, ei tuota pida murehtia, tosin minun autoa ei oo viela korjattu niin vahan kaivelee kun en paase liikkumaan paljoakaan taalla kun ei oo autoo..! Mutta mita sulle Suomessa tapahtui? Minen ole kuullut, vai olenko?! Kun olin silloin jo taalla, mitamita? Ja kylla, onneksi taallakin auto on auto ja korjattavissa!
Lähetä kommentti