"Cos I'm in shu shu shu, shu shu shu, shu shu shu shu shu shu sugartown"

Kotoilua, teeta ja sadettaa. Ja yskaa. Vaan ei se mitaan kun hymyilyttaa silti. Nyt voi siis jopa kirjoitella kun on suurimmista tunnepuuskista paasty! Eilinen oli ihana paiva. Ensinnakin oli Kolumbuksen paiva ja hostmum paatti ottaa toista vapaata ja viettaa paivan lasten kanssa touhuten. Ja mun aamu alkoi loistavasti kun oikein "aikaisin" herasin ja kavin katsomassa sahkopostin ja se sai minut pomppimaan ilosta. Ihan kirjaimellisesti. MINUSTA TULEE KUMMI!! Ihan hassua oli, wau, wau, WAU. Itkin ja hymyilin samaan aikaan, silla ystavani sai vauvan tassa vahan aikaa sitten ja salaa toivoin, etta jos paasisin kummiksi, mutta sitten siita ei ollut puhetta mitenkaan kun vauvasta kirjoiteltiin niin aattelin, etta noo, ei sitten, en mina kuitenkaan niin iso osa perheen elamaa kai ole. Mutta sitten maanantaina se kysymys minua odotteli. Ja ei tarvinnu kahdesti miettia etta mita vastaan! Soittelin innoissani aidillekin, etta heei, minusta tulee kummi, aatteles! Kylla kuuli aanesta etta aiti oli minusta ylpea. Ja sitten mun teki kuuluttaa se koko maailmalle mutten osannut paattaa etta minne pain maailmaa sen ekana kuuluttaisin. Joten aattelin olla tasapuolinen ja kuuluttaa sen koko maailmalle yhta aikaa. Hihhihhii! On muuten aika aikuinen olo, tosi hassua, etta mina olen kummi. Tai siis minusta tulee kummi. Vahanko hymyilyttaa edelleen tuo sana.

Mutta maanantai muuten. Hostmum oli siis vapaalla. Eli mullakin oli sitten vapaata. Tai no, heti kun perhe lahti niin sitten mulla oli vapaata, aamu meni lapsia valmiiks laittaessa ja nain. Sitten samalla hetkella kun perhe pinkas ovesta ulos niin mina olin vapaa. Ja kipea. Juttelin perheen kanssa pari tuntia kaikenlaista, kattelin pikkusisaruksia kameran kautta ja kuuntelin juttuja mita heidan elamassa tapahtuu ja tappelin vanhimman pikkusiskon kanssa ekaa kertaa 3 kuukauteen! Vahanko oli hassua, mutta musta tuntuu etta toinen oli aikalailla vasyny. Sitten soittelin ruotsalaiselle C:lle kun muistelin, etta taa ois vapaa ja nain olikin, joten sovittiin scrapbook/kuvienvaihto/iTunes-lataus-paiva meille, kun perhe oli menossa ja mina olin siis yksin kotona. Oottelemaan siis. Ja mun puhelin on ihan outo, patkii puheluita vaikka kuinka. Arsyttaa. Pitaa tanaan taas ostaa lisaa saldoa. Puhelimista naa jenkit ei kylla tajua yhtaan mitaan, silta vahan tuntuu. Tai ainakaan liittymien jarkevyydesta. Tai no, osaa ne ihmiset pitaa arsyyntyneina ja rahaa ne kylla tekee tuolla hommalla. Mutta niin, siina odotellessa bongasin telkkarista taas yhden naista ihanista reality-ohjelmista eli oli aika taas pillittaa Extreme Makeover Home Editionin johdosta. En yhtaan tajua etta mika siina ohjelmassa on, mutta se yksinkertaisesti saa mut aina itkemaan. No nyt olin kylla niin onnellinen ja tunteellinen muutenkin ettei ihmekaan. Kun C saapui niin kavelylle sitten nauttimaan raikkaasta syysilmasta (kun ei voinu juosta kun oisin varmaan koko loppuvuoden kipea jos sen oisin tehny) ja sitten vaihdettiin kuvia koneelta toiselle ja sitten paatittiin lahtea ulos syomaan kun oli se maanantai juhlan paikka! Musta on tulossa kummi ja C oli ostanu koto-Ruotsista talon, unelmiensa talon niin hyva syy syoda hyvaa ruokaa. Eli Chili'sin paivallinen kahdelle tarjous oli jalleen paikallaan. Ja mmm... Se oli hyvaa. Sitten kotiin ja aloittelemaan tuota minun scrapbookkia ja C jatkoi omaansa ja latailtiin joululauluja ja iTunesissa on Jari Sillanpään joululevya, pikkasenko nauratti etta sielta semmoinen loytyy. Yritettiin ettia myos 80-luvun hitteja, muttei loytyny semmosta kivaa levya, jossa ois ollu suosikkeja oikeilta esittajilta. Vaan siina meni se maanantai ja nyt ois taas toita tiedossa tama tiistai. Iltaan asti. Kotona menee siis koko paiva. Vaan ei se mitaan, enpahan tule kipeemmaksi kun pysyttelen visusti sisahommissa. Ja ulkona sataakin. Mutta niin, pitaa lahtea ruokakauppaan ja hakemaan lapset ja ompelemaan yks nappi viela puseroon. Kolumbuksen jalanjaljissa jatketaan!