"I was taking a walk"

Oon taas ollu kovin saamaton kaiken taman kanssa, siis kirjoittamisen, mutta sen voinen laittaa kiireisen viikon piikkiin, enkos voikin? Heti tahan karkeen kerrottakoon koko viikon highlight: mun auto toimii taas niin kuin sen pitaakin! Keskiviikkona siihen vaihdettiin kokonaan uudet tuulilasinpyyhkijat moottoreineen kaikkineen ja en oo viela ees uskaltanu niita testata, etten vaan riko! Mutta sitten kun ajoin silla, niin se piti hirmuista aanta, semmoista rummutusta kuului auton etuosasta, no, sita on kuulunut kylla jo viikon tai kaksi, siita asti kun laitettiin talvirenkaat alle. Tai siis laitatettiin. Kumminkin ajoin silla muutaman mailin, koska oli pakko paasta ulos talosta. Ja lehteen ;D Huristelin nimittain meidan jo perinteikkaaksi tulleelle tapaamispaikalle tapaamaan ruotsalaista C:ta seka uutta tyttoa Kiinasta, R:aa, suuntana sitten C:n ja R:n auppariryhman 'pikkujoulut'. Ja syotiin pitsaa. Pikkujouluissa? Eijjei, mina kaipaan entista enemman jouluruokaa, jota juuri nyt saisi ihan varmasti, ainakin E:n luota, josko jo marraskuusta asti...? Mutta niin, siella oltiin, oli kylla hyvaa pitsaa ja italialaislahtoisella ravintolalla oli oma kaatuva torninsakin, vaan ei se kaatunut. Sitten kuitenkin kun onnellisena jo aikaisin kotiin huristelin, niin kerroin hostmumille, etta nyt pitaa auto kylla pelottavaa aanta, se suorastaan tarisi yhdessa vaiheessa! Hostmum soitti uskolliselle kaikkitietavalle assistentilleen ja sitten AAA:han, josta laittoivat VALTAVAN hinausauton tuohon tien ulkopuolelle ja kiltti seta tarkasti rakkaan Audin ja totesi etta kuljettajan puoleinen eturengas on tippumaisillaan! Kiva! Ystavallisesti mekaanikkoseta kiristi sitten kaikki mutterit siita autosta, mutta huh. Kun miettii, etta se oli tippumaisillaan, niin jos olisin aamulla lahtenyt viemaan lapsia vaikka kouluun, ja kun tuossa valissa pitaa menna moottoritiella. I-93 aamulla, aamuruuhkassa, min 65 mph ja rengas lahtee irti. Ei kiitos. Vaan nyt on auto kunnossa ja mieli kevea, onneksi selvittiin 'vaan' hienoisella valvomisella!

Tana iltana mulla oli vaikka mita mielen paalla, mutta sitten eksyin katselemaan ruotsalaisen C:n valokuvapaivakirjaa talta ajalta mita taalla on ollut. Antaakas kun kerron jotain C:sta, C on ehkapa suloisin, herttaisin ja kiltein ihminen, jonka olen koskaan tavannut! Enka yhtaan tieda miten taalla selviaisin ilman C:ta. Jotenkin, en tieda miten, on vaan hyva ja rento olla C:n kanssa ja naureskellaan aina kaikelle omituiselle ja loydetaan semmoista tekemista, josta kummatkin tykkaa. Ja kaiken lisaksi, kun C ymmartaa. Ja meilla on meidan projektit, joille ei loppua oo nakyvissa :D Viimeisimpana piparimuumitalo, joka on jaany koristelematta, koska sunnuntaina kun se tehtiin niin mulla olikin jokin ruokamyrkytys tosiaan, enka ollenkaan voinu hyvin. Projektit alkoi meidan keskiviikkokavelyista. Tai juoksuista, tai semmoisista. Kaytiin reilu tunti poukkoilemassa teilla ja metissa ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan valilla ja suunniteltiin ja purkauduttiin siita, etta mika huolestuttaa ja on huonosti, iloista toki myos, mutta kaikki, mika piti saada ulos puhumalla jonkun kanssa, niin se kans tuli ulos. Ja koska keskiviikko oli terveytta ja hyvinvointia niin juoksulenkkikavelyn jalkeen suunnattiin ulos syomaan, puoleenmatkaan, seka minulta kotoa etta C:lta, Panera Breadiin syomaan suorastaan herkullista soppaa! Namnam, meilta on jaanyt nyt kylla kaikkien kiireiden sun muiden kanssa keskiviikot pitkalti kavelematta, mullakin kaks viimeista keskiviikkoa ollu kiinni, tai siis oon ollu myohaan toissa, normaalistihan paasen kolmen aikoihin. C:n kanssa ollaan molemmat pohjiltamme maalaistyttoja, heppailusta tykataan, semmoisesta rennosta, sita mita ei ite opi niin ei tarttekaan oppia! (No ei nyt ihan, mutta melkein) Ja perinteista! Ma oon loytany ihan uuden puolen ittestani taalla kylla, haikailen kaikkien suomalaisten perinteiden peraan ja mietin, etta eijjei, nain ei voi menna, ei se oo ennenkaan menny! Ja ennen kaikkea ollaan siella toisiamme varten. Jutellaan yomyohaan, katotaan yhdessa Ugly Bettya (sain koukutettua C:n, joka ei paljoo tv:ta kato, niin siihen! Hah!) ja joskus ehka saatetaan katsoa mita kuuluu Jonas Brothersille...Ehka! No hei, pojat osaa laulaa (jotenkuten) ja silmaniloa on oltava. Ja piirrettyja kanssa! C kokkaa mulle, leipoo ja kaikkea ja mina tappelen C:n tietokoneen kanssa ja fiksuilen muuten vaan minka ossaan. Voi kuinka on hassua, etta muutamassa kuukaudessa tulee ihmisesta nain rakas!

Noh, nyt minun ehka tulisi nukkua ennen kuin menee liian tunteelliseksi tama hopina! Ja aamulla pitais herata suihkuun, C:n luo hengaamaan ja Polar Expressin kyytiin ja ostamaan joululahjoja, suuntana siis Barnes&Noble. Ai miksi? Koska hirmuisesti tykkaan kirjoista!!! ♥